Normipäivä. Puerto Madryn & Peninsula Valdéz, Argentiina

El Bolsónista matkustimme itärannikolle, Puerto Madryniin. Kaupungin lähellä on upeasta eläimistöstään tunnettu Peninsula Valdézin niemellä sijaitseva luonnonsuojelualue. Emme osuneet paikalle valassesongin aikaan, mutta kylläkin miekkavalassesongin. Koska miekkavalaiden näkeminen alueella on kuitenkin melko harvinaista, vuokrasimme oman auton ja asetuimme luonnonsuojelualueen kylään kolmeksi yöksi maksimoidaksemme mahdollisuudet valaiden näkemiseen. Itse kylä, Puerto Piramides, on muutaman sadan asukkaan paikka luonnonsuojelualueen sisällä ja sieltä on kätevämpi ajaa itse paikoille, joissa voi luontoa tarkkailla. Kylä on myös muuten kiva paikka vaan rentoutua ja vaikka syödä hyvää ruokaa merestä.

Suuntasimme kahtena päivänä niemen pohjoiskärkeen 75 km:n päähän Punta Norteen, odottamaan josko valaat ilmaantuisivat. Maailmassa vain kahdessa paikassa voi nähdä miekkavalaiden saalistavan merileijonia rannalta käyttäen niin sanottua "intentional stranding"-menetelmää, jonka voisi suomentaa jotenkin kuin tarkoitukselliseksi vaanimiseksi. Ja tämä paikka on niistä se toinen. Ehkä olette luontodokumenteista nähneet, kuinka miekkavalaat työntyvät kuivalle maalle saakka ja nappaavat merileijonan sen kulkiessa vedenrajassa. Me istuimme kahtena päivänä nousuveden aikaan rannan tuntumassa odottamassa tätä tapahtumaa ja buffet-pöytä valaille oli katettu pienillä ja vedessä pyörivillä meileijonanpoikasilla, mutta siltikään ei miekkavalaita näkynyt. No, saalistuksen nähdäkseen, täytyy olla kovinkin onnekas, sitä ei tapahdu ollenkaan joka päivä tai edes viikko ja merialue, jolla valaat liikkuvat, on valtava. Me emme olleet yrityksestä huolimatta oikeaan aikaan paikalla ja oletettavasti järisyttävä kokemus jäi meiltä väliin. Mutta onneksi luonto täällä on muulla lailla hienoa; näimme merileijona- ja merinorsuyhdyskuntia, guanacoja (laaman villi sukulainen), maroja (paikallinen marsun ja jäniksen risteytys, kävelee kuin koira), sekä pingviinejä ja merilintuja.

"Always look on the bright side of life!" This is how elephant seals do it. One of the best photos ever. Btw. they can dive in to 1600m deep - Grazy!!!

Motherly love between sea lions

"I am totally lost!" Penguin, all alone on a sea lion beach

At Punta Norte, waiting for orcas... which never came. We tried to see them sitting three days on the beach :(

Guanaco, wild relative of llama, albaca, vicuña, camel etc...

Kolmen yön jälkeen oli auto palautettava Puerto Madryniin, mutta päätimme kuitenkin jäädä kaupunkiin vielä muutamaksi yöksi, siksikin, että paikalla on mahdollisuus hylkysukellukseen. Viime sukelluksista onkin vierähtänyt melko tovi, mutta kirjauduimme silti katsastamaan yhden hylyn hiukan yli 20 metrin syvyydessä. Koska sukellukset tapahtuu Atlantin valtameressä, on vedet kylmiä ja pitkästä aikaa vedettiin päälle seitsemän millin pitkät puvut huppuineen päivineen. Hylkysukellus oli aika perussettiä, paitsi että päästiin ahtautumaan muutamasta tiukahtosta aukosta hylyssä, hyvää nosteen harjoittelua. Ja nähtiin iso merilohi, yli metrin pituinen. Siinä olis ollut sushia kerrakseen!

Koko reissun luontokokemuksen huippu kuitenkin oli, kun menimme snorklaamaan villien merileijonien kanssa. Sama paikallinen sukellusliike järjesti tämän ja kivointa oli, että kyseessä siis aivan villi, luonnossa elävä merileijonayhdyskunta, jota ei houkuteltu millään erikoistempuilla paikalle. Menimme paikalle pienellä veneellä ja eikun veteen! Nämä kaverit on uteliasta ja erittäin leikkisää porukkaa ja eipä aikaakaan, kun päästiin kosketusetäisyyselle, tai ajoittain jopa hmmm... liiankin läheiseen kontaktiin kyseisten kavereiden kanssa.

"Your shiny camera looks interesting...

...and now I'm going to steal it from you!"

Aikamoisia vesiakrobaatteja, vaikka maalla ovat niin kömpelön näköisiä. Meidän vedenalainen kamera oli jälleen hyödyllinen sekä kuvauksen, että eläinten houkuttelun kannalta. Olivat hyvin kiinnostuneita siitä ja sitä yritettiin kokeilla myös hampaiden kera, onneksi oli kestävää mallia. Mahtaisiko vakuutusyhtiö hyväksyä korvaushakemuksen, jossa kameran kerrotaan hajonneen merileijonan hampaissa? Myös leikkisät puremat eri kohtiin oli lähellä moneen otteeseen ja saimme lähivideota useista viiksikarvoista ja suista. Kuvat ei jälleen kerran tee oikeutta, kun jouduttiin nappaamaan still-kuvat videoista, näistä kavereista kun ei still-kuvaa veden alla ehdi saada.

Sea lion, checking me out

Above: "Who are you?" Below: And this photo has nothing to do with anything... but it sure must clean well...

Viikko vierähti helposti näissä kauniissa maisemissa ja upeissa säissä. Yritettiin vielä viimeisenä päivänä uudestaan miekkavalaan näkemistä samaisella Punta Norten rannalla, nyt järjestetyllä reissulla. Vaikka sää oli täydellinen, ei onnistanut vieläkään. Mutta ei voi olla oikeasti pettynyt, reissu oli ikimuistoinen monilta muilta osin. Ja ei tätä oikeasti ihan normipäivänä voi reissussakaan pitää, vaan on tämä tätä reissun parhainta puolta!

Ja viereinen kuva on blogintäytekuva, joka ei millään lailla tai mitenkään liity mihinkään edellä kerrottuun. Sanotaan nyt vain, että tällä tulee mirri puhtaaksi...


And here we go again towards new adventures!

Suklaata, fondueta, olutta! Bariloche & El Bolsón, Argentiina

Scenery in Bariloche is like Finland + mountains. So we like it :)

Jatkoimme siis matkaan El Chalténista yöbussilla Las Antiguokseen. Dormikaverimme Britt ja Shey olivat myös menossa samaan paikkaan ja samalla bussilla. Yöbussit täällä etelässä ovat paljon huonompia kuin muualla Argentiinassa ja kun BA:n pohjoispuolella saa samalla hinnalla ruoat, juomat ja melkein makuuasentoon kallistuvan penkin, niin täällä joutuu tyytymään tympeään kuskiin (mm. kenkien ottaminen pois bussimatkan aikana kielletty...), ruoattomuuteen, jos ei ole hankkinut omia eväitä, sekä normaaliin bussinpenkkiin, jossa sitten yrität nuokkua nuo 12 yön tuntia.


Tiny armadillo on the move... and with a smile!

Los Antiguoksesta ei muuta kerrottavaa, kuin ensimmäinen nähty vyötiäinen (hassu otus!) hiustenleikkuu Brittin käsissä (tuli muuten reissun paras frisyyri, ammattilainen kun oli), Suomi-Kanada-lätkämatsin seuranta ja hengailua. Suomi-Kanada matsista nähtiin ehkä alle puolet, koska paikallinen ESPN halusi välttämättä näyttää suorana Guatemalan kelkkailujoukkueen ja Botswanan pikaluistelijoiden suorituksia. Tai siis ainakin jotain sinnepäin. Valitettavasti ehdimme kuitenkin nähdä jatkoaikaosuman...


The best haircut of the whole trip, thanks to a pro!

Tämän jälkeen Britt ja Shye jatkoivat Chilen puolelle ja me yöbussilla Barilocheen, tuohon Argentiinan suklaapääkaupunkiin, Nahuel Huapi-järven rannalle. Patagoniasta siirryttiin nyt siis Argentiinan järvialueelle ja luulisi, ettei suomalainen kovin hätkähdä järvimaisemista, mutta täytyy sanoa, että jopa Iso-Karviajärven maisemat mökillä hiukan kalpenee näissä jylhissä järvi-vuoristoyhdistelmissä. Aivan uskomattoman hienot maisemat!



Viisi päivää kaupungissa meni kuin siivillä nauttien erinomaisista suklaaherkuista kahviloissa, pienpanimo-oluista, yksistä parhaimmista pihveistä pitkään aikaan ja pyöräretkistä lähialueille. Löydettiin muuten jälleen paikallinen Sveitsi täältä Argentiinasta, kyllä ne sveitsiläiset on joka paikkaan levittäytyneet. Ei voinut valittaa, fondue oli maukasta! Ja ihan selvennykseksi; en ole pestautunut kyseiseen majoitusliikkeeseen töihin piikahuivista huolimatta, vaan olemme pyöräretkellä ja pitäähän siellä huivi olla!


Eating fondue in a Swiss colony in Argentina. Just to clarify; I am NOT working as a maid in this restaurant even though it might seem so...

Sää oli jälleen aivan huikea, aivan kuin meidän hienoina kesinämme Suomessa. Ja veden väri ei ole lähtöisin Panasonic DMZ 200-kamerasta vaan on oikeasti juuri näin sinistä. Bariloche oli kovasti meidän molempien mieleen ja ei voi kuin suositella. Ja aina kun olemme olleet katsomassa olympialaisia Barilochessa, Suomi on voittanut Yhdysvallat 5-0.


Aquamarin blue waters in Bariloche... for real, not just through camera lens.


Amber brown artesanal beer in Bariloche... for real, not just through camera lens.


Cheers from El Bolsón!

Barilochesta jatkettiin El Bolsónin pikkukylään, jossa on meneillään jonkinlainen hippimimeininki. Kylä on tunnettu edelleen pienpanimo-oluistaan ja useita kertoja viikossa tapahtuvista artesaanimarkkinoista. Kylästä löytyi myös yksi parhaimmista hosteleista pitkään aikaan. Yritettiin myös mennä päiväretkelle kajakoimaan, mutta ensimmäisen päivän retken pilasi kerran kahdessa vuodessa esiintyvä kova etelätuuli. Irri jänisti seuraavan päivän retkeltä ja meni sen sijaan markkinoita katsastamaan. Minä sen sijaan vietin uhohtumattoman hienon (ja täysin tuulettoman päivän) kajakoiden.


Georgious day kayaking in El Bolsón!



Myös Shye ja Britt saapuivat paikan päälle ja vietettiin hauska ilta yhdessä ennen teiden eroamista jälleen meidän jatkaessa itään ja heidän länteen.

Tämä päivitys on ollut täynnä superlatiiveja, mutta nyt on vaan ollut niin hienoa, että joulun ja uuden vuoden tapahtumat on jo melkein unohtuneet. Upeaa luontoa, uskomatonta säätä, maukkaita ruokakokemuksia ja ihanaa lötköilyä ja tekemistä sopivassa suhteessa. Joskus matkailu vaan on! Tästä matka jatkuu siis itään, kohti Puerto Madrynia ja Peninsula Valdézia! Hip heijaa!


Towards Peninsula Valdéz!

USA-SUOMI

...0000..........55555555
..00..00.........55.......
.00....00........55.......
.00....00..====..5555555.
.00....00.................55
..00..00..................55
...0000..........5555555.

Tätä se mun uneni tiesi. Kaupan päälle tulosveto kiinni: 265€ :)

Kondoori, persikkasilmät ja flight of the bumble bee... El Calafate & El Chaltén, Argentiina

B or not 2B

El Calafatesta ei paljon raportoitavaa. Kaupunki on semmoinen plus/miinus OK. Rumissa kaupungeissa tällaistakin kaupunkia kaipaisi, mutta en kyllä tänne muuttaisi asumaan. Kaupungissa on paljon turisteja, repputuristeja ja "ainoastaan" kaksi nähtävyyttä: Perito Morenon-jäätikkö ja jäätikkömuseo.


Perito Moreno glacier in Patagonia. You can go near by foot (and bus) and be amazed by it.

Jäätikkömuseo oli kiinnostava, mutta ei sitä loputtomasti jaksa lumihiutaleestakaan lukea. Itse jäätikköön pääsee käsiksi vastapuolelta hyvinkin lähelle, joten oltiin oikein varattu seitsemän tuntia.

Lopulta vähempikin olisi riittänyt tähän, ööö... action-pläjäykseen. Kuuleman mukaan jäätikön pitäisi olla melkein 5km leveä, mutta kyllä tuohon on vähän jäämiehen-lisää tullut. Onhan se leveä, pitkä, korkea, valkoinen, sininen ja ajoittain siitä irtoaa lohkareita veteen. Dalai Lama-asenteella voisi tietenkin meditoida paikalla vuosikausia, mutta sen verran on jääpuikkoa nähty jo töidenkin puolesta, että tuollainen kolme tuntia olisi riittänyt vallan hyvin. Sitten tuohon jään ympärille on tietenkin rakennettu kaikenlaista turistihärpäkettä: kävelyä jäätiköllä, kiipeilyä, veneajelua ja vaikka mitä.


OK. Maybe seven hours is a bit too much just watching glacier? I think for a busy westerner our three hours is called almost meditation.

Katseet kohti El Chalténia. Toisilla on "Ojos de Gondor" (Kondoorin silmät) ja toisilla vain "Ojos de Durazno" (Pers, pers, persikan silmät).


Oh you are looking peachy

Ja mitäs sieltä näkyykään persikan läpi? Se on kummallista kuinka vähän paikallisia tai muitakaan kiinnostaa kondoorit täällä, kun niitä liitelee useampikin ilmassa. Kun mennään pohjoisempaan, niin kondoorin näkeminen on lähes uskonnollinen kokemus. Sama böördi se silti on, vai?


In Ecuador this would be religious happening but here people hardly even notice (except us). Wow!

Ja TAAS se kävi. Moukan tuuri. Saavuttuamme El Chalténiin, puistonvartija ilmoitti seuraaviksi viideksi päiväksi uskomattomia kelejä. Näihin ei yleensä löydy paljon katetta, joten suhtauduttiin varauksella. Mutta kelit olivat aivan poikkeukselliset. Mt. Fitz Royn yms. huiput sijaitsevat suuren jäätikön itäpuolella. Vallitseva tuuli tulee lännestä Tyyneltä mereltä, joten vuoret ja kylä jää lähes aina jonkinlaisen pilvimassan ja viileän ilman alle. Mutta ei nyt. Kuvat eivät tee oikeutta, mutta pistetään nyt.


Road to nowhere ... but back


We just had THE amazing weather and hiking around Mt. Fitz Roy and other mountains. Lucky Finnish! In that area it is very exceptional to have that nice weather. But we don't complain.

Suoraan kylästä pystyy tekemään päivävaelluksia kaikille nyppylöille. Sen verran näkymät ilmeisesti häikäisivät, että parhaimpana päivänä taittui 40km. Useamman päivän vaellukset esim. jäätikölle pilaa yleensä sää, samoin kun itse kiipeilyn itse vuorille. Nyt jälkikäteen lukiessa löytyi myös seuraava Wikipedia-päivitys: 2014 Between the 12th and 16th of February, Tommy Caldwell and Alex Honnold completed the first ascent of the much discussed "Fitz Traverse", climbing across the iconic ridge-line of Cerro Fitz Roy and its satellite peaks in southern Patagonia. Eli olimme juurikin tuolloin siellä. Hups! Olisi pitänyt tihrustaa vuorenrinteitä hiukan tarkemmin.




Sukulaisiakin tavattiin... Irina met some relatives in the woods (Woodpecker= Tikka in Finnish, Irina´s last name)

Raskas työ, raskaat huvit.


Hard day´s work takes it's toll. Slurps!


Next stop: Los Antiguos, Chile

On the same beaten track... Punta Arenas, Argentiina ja Puerto Natales & Torres del Painen kansallispuisto, Chile

Täällä etelässä on suurin turistisesonki just nyt ja turistitreili on aika monella sama, eli melko vakiokohteet Argentiinassa ja Chilessä suuntaan tai toiseen. Ja kyllä meissä sen verran perusturrea on, että mekin halusimme nähdä näitä kohteita, joita matkan varrelle etelästä pohjoista kohti on. Eli me suuntasimme ensimmäiseksi Ushuaiasta bussilla rajan yli Chilen puolelle Punta Arenaksen kaupunkiin. Rajanylityksessä on tiukat määräykset, kuin Australiassa konsanaan, siitä mitä saa ja erityisesti mitä ei saa maasta toiseen tuoda. Lähinnä kiellot koskivat hedelmiä, vihanneksia ja ilmeisesti joitakin muitakin tuoretuotteita. Kovin selkeää homma ei ollut, joten varuilta 12 tunnin bussimatkan aikana ennen rajaa mutustelimme melkomoisen määrän matkaan mukaan tulleita hedelmiä niiden takavarikoinnin pelossa. Rajalla tarkastukset olivat kuitenkin melko ylimalkaiset ja mitään ei meiltä otettu pois.


Best sushi of the whole trip in Punta Arenas, Chile

Punta Arenaksen kaupungista ei ole juuri enempää mainittavaa, kuin tämän reissun parhaat sushit ja rikkinäinen Lantikka. Itse kaupungissa on noin 130 000 asukasta, mutta rakennuskanta on suurimmaksi osaksi matalaa pellistä rakennettua taloa toisensa perään.


Land Rover as it´s normal state: broken.

Hostelissa törmättiin kuitenkin heti ensimmäiseksi suomalaiseen Villeen, joka on täällä tekemässä tutkimustyötä Väinö Aueriin liittyvää graduaan varten. Meille tämä miekkonen oli ennen Villen tapaamista tuttu vain Helsingin kadunnimenä, mutta kyseessä on täällä mainetta niittänyt suomalainen tutkimusmatkailija, joka tutki 1900-luvun alkupuolella mm. Tulimaan topografiaa ja oli myös kiinnostunut alueen alkuperäiskansoista. Villeltä saimme hienon historiapläjäyksen koskien alueen tutkimusmatkoja ja Villen vinkkinä menimme myös käymään museossa, jossa on rakennettu aidon kokoiset mallikappaleet mm. tutkimusmatkailija Magalhaesin laivasta (1519->) ja Shackletonin retkikunnan "pelastusveneestä" (1914->). Museo on ulkomuseo ja sen sijainti on hienosti Magalhaesin salmen rannalla, mutta muuten alue muistuttaa lähinnä Tattarisuon teollisuusaluetta. Rakenteilla on myös Darwinin Beagle-alus, jonka pitäisi valmistua tämän vuoden puolella. Erityisesti tuosta Shackletonin retkestä kannattaa katsoa dokumentti vaikkapa Youtubesta: "Shackletons Antarctic Adventure Part 1, 2 & 3". Siitä selviää esimerkiksi käsitteet "pöljän/moukan tuuri", kun maailmaa lähdetään valloittamaan kokolattiamaton, eristämättömien talojen, vääränpuolisen liikenteen ja pussilakanattomien maasta. Muutaman stoutin jälkeen pubin lämmöstä kaikki näyttää niin helpolta.


Magalhaes´ ship replica in Punta Arenas. There is also Shackleton's "lifeboat". If you have time watch it from Youtube: "Shackltons Antarctic Adventure Part 1, 2 & 3". From the warmth of the pub everything sounds like a "good idea".


Magalhaes penguins at waters of Isla Magdalena

Käytiin myös päiväretkellä katsomassa yhtä suurista pingviiniyhdyskunnista parin tunnin laivamatkan päässä kaupungista. Magdalenan saari on luonnonsuojelualuetta ja siellä pesii noin 50 000 yksilön yhdyskunta. Meteli saarella on siis melkoinen ja pingviinit taapertaa melkein turistien yli mennessään pesiltään mereen kalastamaan. Toivomuksena on, ettemme tämän suuremmin niitä häirinneet, onneksi meidät ihmiset oli turvallisesti rajattu omille poluillemme ja suurin osa saaresta on ihmisiltä koskematonta. Saaren ympäristö kuuluu myös suojeltuun alueeseen, joten pingviineille on alueella runsaasti ravintoa.

Pingviinien seuraamisen lisäksi muiden nisäkkäiden seuranta oli mahdollista. Esimerkkinä wannabe-valokuvaaja. Muutama henkilö harrasti sotatilavalokuvausta, missä pompitaan maanisesti eri paikkoihin noin kaksi metriä kapealla polulla eri asennoissa ja otetaan mahdollisimman monta action-kuvaa lähes liikkumattomista kohteista (50 cm korkeista eläimistä, jotka kulkevat jopa 2km/h vauhtia kuivalla maalla, mutta eivät silti ole riittävän kömpelöitä kaatuakseen). Samainen henkilö kysyi laivassa kaveriltaan: "Riittääköhän 260 kuvan muistikortti?" Ajattelin tuota vitsiksi, mutta ei tainnut riittää. Mitähän nuo pingviinit ajattelivat tuosta?


While others are cuddling, others have to work... (Notice the flying sand)



I am quite sure this is a character from some animated movie

Kolmen yön jälkeen jatkoimme matkaa Puerto Nataleksen kaupunkiin, joka rakennuskannaltaan muistutti kovasti Punta Arenasta, pelti ja vaneri on täällä suosittu rakennusmateriaali. Vaikka itse kaupungissa ei ehkä ole mitään erityisesti turrea kiinnostavaa, on se lähimpänä Chilen ykkösluonnonpuistoa, eli Torres del Painen kansallispuistoa.


Been there, done that, where can I buy the t-shirt? Torres del Paine, 8th wonder of the world.

Turrejen virta kaupungissa on jatkuva ja KAIKKI menevät kansallispuistoon tekemään W-vaelluksen, eli viisi päivää kestävän kierroksen kansallispuistossa. Paitsi me. Yöpymispaikat puistosta reitin varrella, joko leirintäalueilla teltassa tai mökeissä, on varattava hyvissä ajoin etukäteen tai sitten vaihtoehtoisesti voi toki antaa matkatoimiston järjestää kaikki. Teki miten teki, reitin hinnaksi tulee joko kallis tai erittäin kallis. Meillä ei telttaa eikä makuupusseja matkassa ole ja vaikka kaikki olisi saanut vuokrattua Puerto Nataleksesta, päätettiin jättää kierros kuitenkin väliin.

Tämä on muutenkin nyt sitä "been there, done that"- meinikiä. Eli reitti on erittäin täynnä turisteja ja vaikka kyseessä on kohtalaisen rankka vaellus, lähtee porukka sinne kunnosta ja iästä katsomatta, ilmeisesti varustettuna suurella itseluottamuksella. Ihmiset, jotka eivät eläessään ole vaeltaneet, muuta kuin pubin lämmöstä kotiin, haluavat aloittaa harrastuksen juuri nyt, kun siihen vain lyödään tarpeeksi suuri hintalappu, tarpeeksi porukkaa radalle ja Lonely planet sanoo, että tämä on must. God damn - minä niin mieleni pahoitin.

Joka tapauksessa, puistoon on kahden tunnin matka kaupungista ja päätettiin tehdä sinne päiväretki ja mennä katsomaan puistolle nimensäkin antaneita Painen vuoria; torneja (Torres del Paine) noin kahdeksan tunnin vaellusreitille. Vaikka säätiedotus oli edellisenä iltana luvannut joka päivälle viikoksi eteenpäin pilvistä ja tihkuista säätä, oli sää aivan unelmahieno tuona päivänä. Aurinko paistoi ja lämpötila lähenteli kahtakymmentä astetta auringossa. Tuli mieleen Suomen kevätpäivät. Heti alkumatkasta piti riisua pitkät kalsarit pois ja iltapäivästä olimme jo lyhythihaisessa varustuksessa. Ja pitkästä aikaa, naamahan se paloi taas. Vaellus oli ylämäkivoittoista ja loppumatkasta meinasi Irriltä usko loppua, kun joutui kiipeämään viimeisten kivenlohkareitten yli. Näkymät koko matkalta olivat kuitenkin jylhät ja vaellus rankkuudestaan huolimatta hieno. Ja mikä hieno näky, perillä näimme kondorin liitelevän yllämme, kuva otettu 24x zoomilla, eikä se silti tee oikeutta linnulle.


Wild andean condor in flight status at Torres del Paine

Asko jatkoi vielä toisena päivänä toisen vaelluksen katsomaan Cuernos del Painen vuoria (Painen sarvet) ja suomalais-ruotsalaisen tutkimusmatkailija Nordenskiöldin mukaan nimettyä järveä, hyvä Suomi! Aika pieneltä muuten näyttävät edellisen päivän vuorenhuiput, kuvassa vasemmassa reunassa.


Cuernos del Paine.


Way to go Finns! Lago Nordenskiöld.



Seuraavana iltana sitten jatkettiin turistitreiliä eteenpäin. Haasteiden (kaikki varattu) jälkeen saatiin kuitenkin ostettua paikat iltabussiin El Calafateen, jossa odottaakin jo seuraava turistirysä, eli Perito Morenon jäätikkö.

Vaikka ollaan valiteltu sitä, että joissain paikoissa ei ole ollut ketään muuta matkaajaa missään, niin täällä sitten niitä onkin jo ihan joka paikassa. Samat naamat tulee hosteleissa jatkuvasti vastaan kun kierretään samaa turistireittiä. Jotenkin tuntuu, että olisi hienoa tehdä myös jotain muutakin kuin mitä IHAN KAIKKI tekee tai käydä jossain johon kaikki eivät ole menneet. Sehän tietty on jokaisen "travellerin" haave; olla jossakin missä KUKAAN ei ole aiemmin ollut... mahdotontako? Katsellaan onnistutaanko missään vaiheessa pakenemaan reitiltä ja keksimään jotain. Nyt kuitenkin vielä samoilla raiteilla kuin kaikki muutkin... Haasteita edessä!


And here we go again!