Los Organos & Playa Vichayito, Peru

Los Organoksessa suoritettiin reissun toinen sukelluskerta. Kohde oli kuvien öljynporauslautta, joka sijaitsee muutamien kilometrien päässä rannasta. Perun edustalla on kuulemma noin 70 tällaista lauttaa, tosin tämä ei ole enää toiminnassa. Kuuleman mukaan öljy ehtyi viitisen vuotta sitten ja purkaminen on niin kallista, joten öljyfirma käy tekemässä vain vuosittaisen kuntokartoituksen. Tosin fakta kai on, että jossain vaiheessa kunto heikkenee, vai? Eli mitä sitten? Perulaisen ympäristönsuojelun tietäen räjäytetään pohjaan...

Valitettavasti itse sukellus osoittautui varsin tekniseksi ja vaativaksi erittäin voimakkaan virtauksen johdosta. Tarkoitus oli sukeltaa 35-40 metriin pohjan ollessa 60 metrissä, mutta virtausten takia jäimme 30 metriin. Ja suoraan sanoen siinä oli riittävästi. Puolessa välissä sukellusta jouduimme tekemään niin paljon työtä, että takaisin pinnalle päästyämme olimme molemmat aika puhki ja pahoinvoivia. Tämä ei siis johtunut sukeltajantaudista, vaan fyysisestä suorituksesta yhdistettynä jännityksestä johtuneeseen pinnalliseen hengitykseen. Taisipa Irri siinä puhaltaa myös vatsansisällöt kalojen ruoaksi. Toinen sukellus oli jo hieman rennompi ja ihan jees. Näkyvyys oli OK, mutta ei mikään paras. Kaloja ja upea suuri mustekala, mutta ei mitään muuta erikoista. Ja tietenkin seuraavana päivänä keli oli ollut täysin tyyni ja sukeltajat olivat nähneet mola molan, eli möhkäkalan. Tämä on kuulemma ensimmäinen kerta tämän sukellusfirman historiassa. Taas kerran, niin lähellä, mutta...


Abandoned oil rig which we dived, in Peru

Siirryimme myös sukellusfirman hienompaan ranta-asuntoon, jossa yövyimme kaksi yötä. Paikalla oli iloinen israelilaisseurue juhlimassa pesach-juhlaansa. Vaikka juhliminen oli suht maltillista (luultavasti makeahkon tupakanpolton johdosta), niin sotku asunnon yhteisissä tiloissa taas oli aivan omaa luokkaansa. Suoraan sanoen touhussa ei ollut MITÄÄN järkeä. Ja sotkeminen jatkui aivan samantien kun paikalliset siivoojat poistuivat näköetäisyydeltä. Omassa asunnossahan asialla ei ole väliä, mutta talo koostui myös yhteisistä tiloista, joten pieni järjen hiven olisi paikallaan. Kahden yön jälkeen oma exoduksemme oli ihan paikallaan.


Asko is having a watchful eye on my drinking...

Seuraavaksi siirryimme Vichayito-rannalle, joka on vielä rauhallisempi kuin Los Organoksen kylä. Neljä päivää lähinnä relailua sekä pieni vatsapöpönpoikanen, joten eiköhän tämän reissun paistetut riisit olleet taas tässä!

Tällä hetkellä ollaan jo Cuencassa, Ecuadorissa. 10 tunnin matka rajan yli oli melko raskas kaikkine vaihtoineen ja pienine kusetusyrityksineen. Tällä kertaa huumori oli sen verran kateissa ja naaman ilme kertoi aika tarkan poistumissuunnan kaikille puliveivaajille. Hyvin nukutun yön jälkeen kaikki on kuitenkin paremmin kuin hyvin. Edes nousu 2500 metriin ei ole saanut toistaiseksi kuin hengästymään. Uusia matoja koukkuun, mutta ei enää ruokiin, kiitos.