Kylmästä lämpimään! Baños, Ecuador

Viikonlopuksi lähdettiin Bañokseen, joka sijaitsee opaskirjan mukaan kolmen tunnin bussimatkan päässä Quitosta. Käytännössä tämä tarkoittaa: yli tunti eteläiselle bussiasemalle, vaihto expresso-bussiin asemalla, puolitoista tuntia istumista ruuhkassa ja tämän jälkeen varsinainen neljän tunnin matka perille kiertäen kaikki pikku kylät. Ehkäpä bussin kyljessä oli kirjoitusvirhe: espresso, eikä expresso ja kuski halusi pääasiassa juoda kahvia. Positiivisia puolia oli edukas bussilippu ($3.60) ja hienot näkymät. Kyseinen Cotopaxi-tulivuori on korkeimpia aktiivisia tulivuoria maailmassa. Ei kuitenkaan pöllähtänyt meidän mennessä ohi, joten laskisin sen vain ihan pikkuisen aktiivisiin vuoriin. Aiemmalla reissullahan kiivettiin Filippiineillä Mt. Mayonin tulivuorelle, jonka purkauksesta oli reilu kuukausi ja rinteillä oli vielä hoyryäviä laavavirtoja. Semiaktiivinen?

Joka tapauksessa päästiin illalla hosteliin ja myös meidän huonevaraus oli saapunut perille. Oltiin matkassa yhden mukavan saksanmakkaran kanssa koululta. Meidän huoneesta oli suora näkymä läheiseen putoukseen, kun taas Veeran huoneesta lähinnä autotielle. Aina yhtä onnekkaita! Baños on kaiken kaikkeaan mukavan oloinen pikkukaupunki ja suosittu viikonloppukohde paikallisille. Lauantaina vuokrattiin pyörät ja lasketeltiin noin 20km pääasiassa alamäkeen seuraten jokea ja useita vesiputouksia. Perillä Rio Verdessä oli suurin putous nimeltään El Pailón del Diablo. Naiset otti takaisin kuorma-autokyydin minun palatessa a la naturel, eli ekologisesti pyörällä. Ei siis kuitenkaan alastonpyöräillen. Ja senhan tietää kumpi oli ensin perillä! Tosin kisa oli hiukan epäreilu, koska naisten reitille oli ripoteltu paljon pikku kauppoja ja minun reitiltä taas ei löytynyt yhtään kuppilaa. Illalla vietettiin lähinnä aikaa rentoillen; eli syöden, juoden ja höpötellen. Ja kuten alemmasta kuvasta näkyy, niin naisilla pitää aina olla eriävä mielipide asioista. Niinkuin en muka tietäisi kuinka pahasti olen ajanut harhaan, DAA!

Sunnuntaina käväistiin vilkaisemassa näköalakukkulalla läheistä Tungurahua-tulivuorta. Naiset ottivat suorimman reitin ylös rinnettä pitkin (45min) ja minä pölvästi lähdin lenkkeillen kiertäen kukkulan takaa autotietä pitkin. No, huh huh! Noin 7km "juoksun" ja tunnin päästä oli kyllä voittajaolo. Eipä usein tule juostua 6 km yhtämittaista ylämäkeä ja vielä kohtalaisessa helteessä. Oiskohan ne minun tämän vuoden uroteot tässä? Valitettavasti pilvet teki jäynää ja ihan ei saatu koko vuorta kuvaan. Iltapäivällä käytiin Bañoksen kuuluisissa kuumissa altaissa. Tai siis käytiin ottamassa kuva, kun paikalliset olivat ahtautuneet uimalakkeineen "sonnalta" haiseviin altaisiin. Tällä(kin) kertaa päätettiin passata. Jotenkin ei ollutkaan niin kovin idyllistä. Siirsimme itsemme mieluummin hostelin uima-altaalle. Paikallisen torin kautta takaisin bussiasemalle. Torilla suoritimme nälän siirtoa etelä-amerikkalaisittain, eli marsut kehiin. Maku oli aika mieto, jossain kanan ja porsaan välissä. Kokonainen marsu maksaa noin $20, joten ihan halpa snäksi ei ole kyseessä. Asiakkaita tuntui kuitenkin riittävän. Itse otin vain neljännesmarsun ja jopa Irrikin uskalsi maistaa.

Väliraportti (paranneltu versio)

Pakko tehdä vaan pikapäivitys menneestä, kun ei oikein ehdi kirjoittelemaan. Ensimmäinen viikko takana koulua ja oikeastaan matkaakin. Kouluun ollaan tyytyväisiä. Noustiin selkeästi aloittelijaryhmän tähdiksi viikossa.Viiden hengen ryhmämme muut jäsenet jäävät päivä päivältä enemmän jalkoihin. Muut olivat aloittaneet edellisellä viikolla, mutta suoritukset eivät ole meitä juuri vakuuttaneet. Sanoisin Suomi 2 - Muu maailma 0. Amerikkalaisrouvalla on esim. hyvin suuria vaikeuksia ääntämisen suhteen, saksalaisoppilas on jostain syystä ollut poissa monena päivänä ja ruotsalainen Zlatan (nimi muutettu) on vaan yksinkertaisesti aivan pihalla. Tunnontarkoilta suomalaisilta taas sujuu KAIKKI.

Ei ole siis tarvinnut hakea isäntäperheeltä allekirjoitusta jälki-istuntolappuun. Opelle joka aamu omena ja vot. Myönnettäköön, että suomalaisille esim. ääntäminen on helppoa. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta lausunta menee juurikin niin kuin kirjoitetaan. Tähän yhdistettynä kova motivaatio ja luonnollinen taipumus kieliopintoihin sekä vahva teoreettinen pohja (allekirjoittaneella YO-kirjoitusten äidinkielestä VAHVA B). Chevere! Cool!

No niin, eiköhän ne itsekehut riitä. Kyllä se totuus sitten joskus paljastuu. Ollaan ilmeisesti ainakin hiukan onnekkaita tuon isäntäperheen suhteen. Tullaan hyvin toimeen ja jutustellaan "espanjaa" parhaamme mukaan aamiaisella ja lounaalla. Koulua on tosiaan 8.30-13, jonka lisäksi muita aktiviteettejä koulun kanssa (esim. jalkapalloa ja salsaa). Sitten vielä ihan illalla ollaan käyty pyörimässä kaupungilla. Opintojen tärkeimpiä osuuksia on juurikin paikallisen kulttuurin opiskelu :)

Asutaan tosiaan rinteessä Quiton kaupungin laidalla, joten arvioisin korkeudeksi noin 3km. Lämpötila näin korkealla laskee yöksi lähemmäs 10 astetta, joten varsinkin Irrillä lämpöiset sukat ovat olleet tarpeen. Päivälläkäään lampötila ei nouse paljoa 20 astetta korkeammalle. Sen sijaan auringon paahde on jotain järkyttävää. Polttaa otsan kuin otsan vartissa. Olen käynyt myös hiukan lenkillä ja pieniä univaikeuksia havaittavissa ilmeisesti ylirasituksesta johtuen. Tätä "kylmyyttä" ja korkeaaa ilmanalaa lähdettiin viikonloppuna pakoon tuonne Bañokseen eli suomennettuna vessaan. Baños sijaitsi vain 1800 metrissä, joten pieni käännös perusleirin alapuolella tekee varmaan hyvää. Tästä kuitenkin lisää, kunhan saan taas aikaiseksi.

Hulinaa pukinpajassa! Quito, Ecuador

Vamos a ver. Neljä täyttä päivää takana Ecuadorissa, mutta aivan huikeasti on ehtinyt tapahtua ja tuntuu, että kaksi viikkoa olisi vierähtänyt. Sunnuntaina lähdimme aamupalan jälkeen retkelle läheiselle Pichincha-vuorelle (huippu 4790m). Sen sijaan, että olisimme ottaneet turistimaisesti taksin hissiasemalle, päätimme talsia puoli kaupunkia jalan mäkiä ylös ja alas. Pienenä kauneusvirheenä jouduimme kerran kysymään neuvoa ja ottamaan noin 200 metrin (yhden pysäkin) matkalle bussin. Muutoin vedettiin kyllä kohtalainen aamulenkki. Peukalosääntö korkeassa ilmanalassa; muistakaa hengittää. Näkymät ylhäällä olivat kyllä huikeat, kuten pikku Hiawatha kuvassa myös toteaa.

Hyppykuvan idea on vain osoittaa mihin suuntaa varjo muodostuu, eli kyllä sitä tällä kertaa on oikeasti päästy Helsinki-Vantaata pidemmälle. Hissiasema on noin 4100 metrissä ja siitä jatkoimme ehkä noin 100 metriä ylöspäin. Tästä olisi mahdollista jatkaa tietä pitkin aivan huipun tuntumaan, mutta matkaa olisi vielä noin 5km ja 5 tuntia lisää. Valitettavasti olimme käyttäneet paukut jo alkumatkasta kuin Vallu Kononen konsanaan.

Helpotusta tuskaan löytyi yllättäen mäennyppylän takaa, jossa oli paikallinen nakkikioski. Emme saaneet jonossa turpaan, tilaus osui kohdalleen, eikä sinappia löytynyt seuraavana aamuna rinnuksilta. Eli paikassa jäi paljon parantamisen varaa :)Alkuperäinen suunnitelma ruokailuhygienian suhteen oli edetä pikkuhiljaa kohti paikallista bakteerikantaa. Ja paskat!!! Vedettiin sitten tuossa korkeanpaikan snagarilla koko menu. Erikoisimpana ehkä siman kaltainen juoma; hiukan sakeampana ja väriltään vaalempana. ÄSS* ei kuitenkaan iskenyt, joten sekin on jo voitettu kanta.

* (Ärtyneen suolen syndrooma)

Tämän jälkeen muutimme asumaan isäntäperheeseen kaupungin toiselle laidalle ja aloitimme opinnot. Ja huh huh, pyöritys on melkoista nuorelle pojalle (siis minä) ja päivät ovat yhtä kielikylpyä tai hengenpelastusta. 4 tuntia virallista koulua espanjaksi, tämän lisäksi kotiläksyt ja epäviralliset espanjankieliset aktiveetit. Lisäksi vapaa-aika lähinnä jutustelua muiden oppilaiden kanssa englanniksi. Ja toki isäntäperheen kanssa yritetään kommunikoida mitä pystytään. Tässä männä aamuna talon hiljainen vanha herra innostui kertomaan alkuperäiskansoista espanjaksi siihen tahtiin, että meinasi tekarit tippua teehen ja lopulta melkein myöhstyttiin koulusta. Päivät täyttyy siis espanjasta ja englannista siihen tahtiin, ettei suomeksi ehdi edes riidellä. Kyllä täytyy sanoa, että on MAHTAVA meininki kaikin puolin. Nyt vaan pitää toivoa, että tuon siivilän silmäkoko tuolla päässä olisi sen verran tiheä, että edes jotain sattumia jäisi pohjalle.

Itse asuinalue on ylempää keskiluokkaa ja sen kyllä huomaa. Ero Downtowniin on huomattava. Kaikki on siistiä, organisoitua ja ainakin tuntuu todella turvalliselta. Quitossa kun nuo taskuvarkaudet ja ryöstöt ovat valitettavasti arkipäivää. Koululle on matkaa noin 100 metriä, joten herätys aamuisin on noin 07.45. Joten ei tämä ole pelkkää juhlaa. Mukaan mahtuu myös ruusuilla tanssimista. Ollaan oltu myös tyytyväisiä kouluun, joten loput jää omiin käsiin - valitettavasti. Tosin ensimmäisenä aamuna menimme koululle tasokokeeseen, jonka piti REHTORI. Ja täytyy myöntää, että jonkinmoinen Diablo kaveri on. Siinä varmasti Irrillä lirahti housuihin kun meni haastatteluun. Itsekin olin näkevinä pienet sarvet kaverin italiankikkaran seasta ja kun kaveri hymyili, niin mielestäni kulmahampaat kasvoivat selkeästi. Nyt ymmärrän vanhempia, jotka laittavat valkosipulin ja hopeatikarin ekaluokkalaisen repun pohjalle.

Mikään ei muuten ole niin viisas kuin insinööri, paitsi ecuadorilainen insinööri. Kun aikanaan kehitettiin 800Hz taajuus matkapuhelimille, niin täällä oli pakko pistää hiukan paremmaksi. Käytössä on 850Hz taajuus. Käytännössä useimmat ulkomaiset puhelimet ovat mykkiä täällä päin päiväntasaajaa. Jepuli jee. Eli meitä ei toistaiseksi saa puhelimella kiinni. En tiedä mikä paikallisten savumerkkien tai kirjekyyhkyjen taajuus on, mutta selvittelemme asiaa. Nyt tulee uni silmään, joten lopetan raportin tältä erää tähän. 10-4.

Ai niin ja tämäkin vielä. Nyt eletään syyskuuta Ecuadorissa!!!

Päivän epistola. Quito, Ecuador

Ei ihminen pääse pakoon juuriaan. Kuulimme juuri hotellin kattoterassilta sävelmän Petteri Punakuonosta soitettuna bussin "ajoäänenä". Tunnarit lienee linjakohtaisia, jolloin näkövammaiset tunnistaa oikean bussin :) Eilen Miamin lentokentällä taasen virkailijan soittoäänenä oli Daruden Sandstorm. Se nyt vielä puuttuisi, että joku lukija tulisi vuoden aikana samalle mantereelle käymään - vink vink.

Matkan tekeminen tuntuu olevan matkailijan pahin painajainen. Lontoo-Miami-Quito. 22 tuntia matkustamista yhteen menoon noin puolen tunnin unilla. Nyt on selkä ja takareidet jumissa kuin Risto Ulmalalla konsanaaan. Tähän vielä aikaerot päälle, joten uni- ja tanssirytmit suht koht sekaisin. Kirjoittelen tätä viideltä aamulla paikallista aikaa ja nyt on sunnuntai. Lento Lontoosta Miamiin oli aika raskas. American Airlines on aivan paska. Viihdemonitorin kaikki kolme pikseliä jumittuivat 15 sekunnin välein. Ilmeisesti lentokoneen päätietokoneena toimi pari commodore 64:sta ja pätkiminen johtui kasettiaseman nauhan venymisestä. Voilá ja syntax error. Jotenkin oli aika väsynyt kone ja palvelu. No onneksi Miamin lentokentällä asiat muuttuivat - tosin huonompaan. Lentomme oli puoli tuntia etuajassa, joten 3 tunnin vahtoaika riitti juuri ja juuri, kun juoksimme niin sanottua munaravia pitkin käytäviä. Kyllä tällainen tavallinen terroristi laitetaan jonottamaan tuohon vapauden ihmemaahan oikein toden teolla.

Miamista Quitoon yhtiö vaihtui LAN:iin ja nyt puhuttiin jo lentoyhtiöstä. Viinit tarjoiltiin esittelyjen kera LASEIHIN. Oli keraamista lautasta, metallisia ruokailuvälinettä, hienot ja toimivat elektroniikkalaitteet. Joten eiku actionleffa (lue: rakkautta ennen aamunkoittoa) pyörimään. Ja perillä hetki, jota olen kateellisena odottanut kaikki nämä vuodet. Tuloaulassa meitä oli vastassa taksimies nimikyltin kanssa. Vuosia olemme vain kävelleet noiden kylttien ohi. Niin lähellä, mutta niin kaukana. Nyt pystyn ymmärtämään miltä olympiavoittajasta mahtaa tuntua.

Itse Quitoon ehdimme tutustua vasta eilen lauantaina pikaisesti. Epävirallinen poliisien tiheysennätys saaavutettiin heti ovesta ulos astuttaessa. Joka kulmassa oli kyttää, jauholakkia, skoudea ja pollaria. Syynä ilmeisesti läheisen aukion vaalitilaisuus. Tai sitten ei. Selvinnee tänään. Muutama kirkko ja tietenkin saksinostin tuli bongattua. Illaksi löydettiin todella mahtava ruokapaikka teatterikahvilasta, joka ei ollut aivan alkuperäinen suunnitelma, mutta olipas maittavat pöperöt. Ja sen verran tuli damagea, että molempien otsat loistavat punaisina. Nopeiden laskelmien mukaan aurinko on tällä hetkellä noin 1000km lähempänä täällä ekvaattorilla kuin Helsingissä. Tämä lienee aiheuttanut palamisen.

Ja hups. Palaamme tähän hetkeen. Kun kerran uni ei tule, niin olemme tällä hetkellä katsomassa auringon nousua talon katolla. Kahvikupin kera reportterinne päivittää lähes reaaliaikaisesti tuon mystisen tapahtuman etenemistä. Nouseeko aurinko myös tällä puolella maapalloa. Hiukan on pilviä, mutta niissä näkyy jo kultareunus. Ja kyllä, vastakkainen vuorenseinämä kylpee jo valossa. Jännitys on käsinkoskettavissa. Kello on jo 6.25. Nyt, nyt, nyt, eiku nyt...loppui kameran akku. No tuleehan noita nousuja ja laskuja.

BTW. Tänään muutetaan tuonne paikalliseen perheeseen asumaan seuraavaksi 4:ksi viikoksi. On siinä meillä työn sarkaa, kun yritämme opettaa heille suomen kielen kokonaisuudessaan ja erityisesti kaikki 13 sijamuotoa.

Tervetuloa matkaan! Soak in air 2 avoinna!

Päädyimme tuunaamaan alkuperäisestä blogista uuden, entistä ehomman ja erityisesti tälle reissulle tarkoitetun mallin. Ja nimikin on melkein sama, koska eihän hyväksi havaittua voi vaihtaa! Sori vaan jo aiemman blogin kirjoitukseen kommentoineet.

Ensi kertaa tähän osoitteeseen eksyneille tiedoksi, että toinen pitkä reissu alkamassa +35-pariskunnalla, jolta jää taas taakse asunto, kaksi työpaikkaa ja opiskelupaikka. Suuntana on tällä kertaa Etelä-Amerikka ja vuoden pituista pestiä lähdetään hakemaan. Haikeat hyvästit on melkein sanottu perheelle ja ystäville ja laukut pakattu. Ainakin nyt näyttäis siltä, että kaikki tärkeimmät on mukana...

Huomenna aamusta se on sitten menoa Lontooseen ja perjantai 13. päivä koittaakin tällä kertaa Quitossa, Ecuadorin pääkaupungissa, joka tulee olemaan ensimmäinen kohteemme neljän viikon ajan. Meidät majoittaa perhe Rivera. Quiton jälkeen jatkamme kohti tuntematonta eli seuraavaa kohdetta ei ole vielä tiedossa. Eiköhän tuossa neljän viikon paikallaan olon aikana ehdi miettiä =).
Yritetään taas saada aikaiseksi juttua tänne teille ystäville ja tuntemattomillekin, jos tänne sellaisia eksyy. Joten tervetuloa matkaan meidän kanssamme!