Hopping & volcanoeing! Santiago & Pucon, Chile

Yksi Chilen kuuluisimmista runoilijoista, Pablo Neruda

Pablo Neruda, on of the most famous Chileans poets

Valparaisosta hypähdettiin Santiagoon, tuohon Chilen ytimeen, jossa suurin osa tämän maan kansastakin asustelee. Kuten edellisessä päivityksessä mainitsimme, olimme järjestelleet reissua Chilen Tyynen meren Juan Fernandez-saariryhmälle. Nämä saaret eivät siis ole osa Pääsiäissaarten ryhmää, vaan oma itsenäinen kolmen saaren saariryhmä, josta emme ennen tätä reissua olleet koskaan kuulleetkaan, ette ehkä tekään? Saarelle voi matkustaa ainakin teoriassa (käytännöstä ei ole varmuutta) kahdella tavalla: 1) ottamalla rahtilaivan Valparaisosta kahden-kolmen päivän ajaksi tai 2) matkustaa pienlentokoneella, joka lähtee Santiagosta tiistaisin ja perjantaisin.

Yritimme ensin ykkösvaihtoehtoa Valparaisosta. Laivayhtiöstä kerrottiin, että kyseinen laiva on ensisijaisesti rahtia varten ja turisteille/muille matkustajille paikkoja laivassa on kahdeksan. Jäimme jonottamaan paikkaa perjantaiksi. Kun laivayhtiöstä ei lupauksista huolimatta kuulunut mitään, poikkesimme keskiviikkona uudelleen toimistolle. Selvisikin, ettei paikkoja laivaan enää olekaan, vaikka pari päivää aiemmin niitä tuntui olevan (!!). Joten tämä vaihtoehto jouduttiin ruksaamaan pois.


Santiago silhouette

Olimme olleet samanaikaisesti yhteydessä lentoyhtiöön myös lentojen osalta ja olimme siinä uskossa, että meillä olisi perjantain lennolle varaus, koska meiltä oli jo pyydetty yhteystietoja passinumeroineen. Lähdimme siis torstaina kohti Santiagoa ja perjantain lentoa. Majapaikkaan saavuttuamme tarkistimme sähköpostimme ja kyseinen herra Oliivi lentoyhtiöstä kyseli viimeisessä postissaan, että milloin haluaisimme lentää saarelle. No, ajateltiin siinä, että onpa ensimmäinen kerta kun saa lennolleen kellonajankin valita ja ehdotimme kohteliaasti puolta päivää. Tähän samainen Oliivi sitten meilasikin syytä ilmoittamatta, ettei seuraavalle olekaan lentoa. DAAAAA!!


Hopping by Asko

Ja juuri kun olimme viikon ajan meilailleet hänen kanssaan koskien perjantain lentoa! Samalla herra Oliivi ilmoitti, että seuraava lento, jossa olisi tilaa, olisi vasta 1. huhtikuuta. Päätettiin, että yritetään vielä toista kertaa lentomahdollisuutta ja alettiin suunnitella ajanvietettä huhtikuun alkuun saakka. Koska Santiagoa, kuten kaikkia suuria kaupunkeja, kestää vain rajallisen ajan, päätettiin lähteä vielä kerran etelämpään, Puconin kaupunkiin, Villarica-järven rannalle ja samannnimisen tulivuoren juurelle. Ennen Santiagosta poistumista löydettiin kaupunkikierroksen yhteydessä kuitenkin vielä erinomainen turisti-info, josta lupasivat yrittää selvittää lentoasiaa saarelle.


Volcano Villarica conquered by Asko

Siirryimme siis maaseudun rauhaan viettämään luppoaikaa. Pucon on pieni kaupunki noin 800 kilometrin päässä Santiagosta. Se on idyllinen ja siellä voi harrastaa kaikenlaista ulkoilua ja seikkailu-urheilua hienoissa maisemissa. Yhtenä päivänä kävimme koskenlaskussa III-ja IV-tason putouksissa, mikä oli aivan mahtavaa! Aiemmat koskenlaskureissut ei ole olleet mitään tähän verrattuna! Kuvamateriaalia ei reissusta meillä ole, mutta firman ottamissa kuvissa Irrillä oli kaikissa putouksissa vaarallisuudesta huolimatta kestovirne päällä ja kumiveneen takapenkiltä kuului taukoamaton hihkunta ja kikatus. Joillain sitä vaan ei ole mitään käsitystä mahdollisista vaaroista koskenlaskussa! Itse kävin kiipeämässä Villarica-tulivuoren, kun siitä edellisesti tulivuorireissusta alkaakin olla jo aikaa. Tämä Villarrica-tulivuori on hyvin aktiivinen ja on purkautunut isosti 70-luvulla ja uutta purkausta odotellaan. Harmi vaan, että nousulle lähtiessä kaupungissa oli pilvinen keli. Mutta kauas pilvet karkasivat heti vuorelle nousun alettua ja oli yksi hienoimmista trekkauksista koko reissulla. Ja alas pääsi vielä liukurilla, näin korkeita mäkiä olen harvemmin päässyt laskemaan!




Volcano conquered with the force of palta (=avokado)




Sliding down the volcano

Muuten vietettiin aikaa leppoistellen, kuten aina, hyppien uimarannalla ja nauttien kuumista lähteistä. Ja olihan meillä hauskaa seuraakin ranskalaisten Guillaumen ja Charlotten kanssa, merci vaan! Puconista päätimme jatkaa Temucoon, jossa suunnitelmana oli treffata Barilochessa tapaamamme suomalaisen Elinan kanssa. Saarisuunnitelmat Puconista lähtiessä oli edelleen auki, vaikka turisti-infosta oli tullut viesti, että voivat varata meille saarelle lennon. Vastasimme meiliin, minkä jälkeen ei sitten enää vastauksia kuulunutkaan (!!). Samaan aikaan saimme herra Oliivilta oikean syyn, miksi jo melkein varattu lentomme edellisenä perjantaina ei onnistunutkaan: lento kun ei lähde, mikäli matkustajia on vähemmän kuin 12. Että näinkin. Jäämme odottamaan miten tässä nyt tulee käymään. Ja kuten huomaatte, MIKÄÄN täällä ei KOSKAAN mene ihan niin kuin oli ajatellut... Pidämme teidät ajan tasalla.


Hopping by Irri

Sukeltava suomalainen marsu

Finnish diving guinea pig


Asko baptised himself in lake Villarica

Viinit, pollarit, bussiajelut ja kokkaukset! Neuquen & Mendoza, Argentiina ja Valparaiso, Chile

Pahoittelut radiohiljaisuudesta, laiskuus iski! Neuquenissa vierähti muutama päivä läheisillä viinitiloilla ja Askolla casinolla. Muuten kaupunkia ei juuri ole tarvetta suositella päämatkakohteeksi Argentiinassa. Ja käytiin myös testaamassa Barilochessa hyväksi havaitun pihviravintolan etäpiste. Voihan pettymyksien pettymys, ei ollut pihvit yhtä maukkaita!


Wine tasting in NQN-winery


Argentine sparkling wine


Asko and his favorite Finnish friends

Tämän jälkeen, TERVETULOA MENDOZAAN!

Saapuminen yöbussilla Neuqenista Mendozan bussiterminaaliin klo 07.40 aamulla. Matkaa varaamaamme hotelliin noin neljä kilometria. Käytyämme bussiaseman infossa, päätämme valita paikallisbussin. Noin kuusi ja puoli tuntia myöhemmin saavumme hotellille! Aivan niin, KUUSI (6) ja PUOLI (½) TUNTIA myöhemmin saavumme hotellille!

Kelataanpa alkuun. Ensin siis infoon, josta päädymme kahville ja kaakaolle odottamaan lipputoimiston avautumista. Sitten jonottamaan bussikorttia. Asetamme osan matkatavaroista seinää vasten jonon viereen ja Irri jää jonottamaan lippua. Minä lähden terminaalin ulkopuolelle etsimään valmiiksi bussipysäkkiä. Palattuani takaisin sininen reppumme ison kassin vierestä on kadonnut. Irrin kääntäessä päätään muutamaksi sekunniksi, luultavasti penkillä istunut mies on tarttunut tilaisuuteen. Koska emme yleensäkään jätä arvotavaroita bussiaseman seinustalle, varkaan saaliiksi tuli puoli kiloa sipuleita, spagettia, oliiviöljyä, riisiä, mausteita, hedelmiä, rikkinäinen linkkuveitsi ja valitettavasti myös kaksi pulloa hyvää punaviiniä.

Ostettuamme bussikortin päätämme testata vakuutuksemme toimivuutta. Vierailemme bussiaseman poliisin luona, joka soittaa turistipoliisille ja sovimme tapaamisen läheiselle poliisiasemalle rikosilmoitusta varten. Kävely asemalle ja poliisin odottelua. Rikosilmoituksen teko turistipoliisin avulla englanniksi. Sen jälkeen kauppaan ostamaan uusia ruokatarvikkeita. Paluu bussiasemalle ja odottamaan infon neuvomaa bussilinjaa. Epämääräisen ajan kuluttua bussi saapuu, mutta lähtee pian bussiaseman jälkeen täysin päinvastaiseen suuntaan kuin tarkoitus. Odotamme koko ajan, että bussi kääntyy takaisin, mutta kierrettyämme puoli kaupunkia, kuski heittää meidät bussivarikolla ulos. Olemme keskellä ei mitään.

Suhteellisen raivoissamme infon antamiin ohjeisiin, kysymme neuvoa ja otamme uuden bussin varikon portilta kaupunkiin päin. Lopulta bussin kierrettyä taas kerran puolet kaupungista sekä läheiset kylät päädymme kuljettajan opastuksella lähes hotellimme portaille. Infon antama bussilinja olisi lopulta ollut "oikea", mutta linja kiertää varikon kautta kokonaismatka-ajan ollessa lähes kaksi tuntia. Tämä siis linnuntietä neljän kilometrin matkalle. Vähän sama kuin matkustaisi Helsingin keskustasta Pasilaan, Hakunilan bussivarikon kautta.


Romantic dinner, just the two of us

Majoitus Mendozassa oli sitä luokkaa, ettemme juurikaan jaksaneet poistua tutustumaan kaupungin nähtävyyksiin tai läheisiin viinitiloihin, onhan tämä siis jo toinen kerta paikan päällä. Muutama päivä sujui leppoisasti ja verkkaan kaupunkia kierrellen ja nauttien omasta keittiöstä, vähän ravintoloista ja konditoriaherkuista, sekä tietysti alueen viineistä. Lähikaupasta ostettuna, laadukkaan viinin saa täällä noin viiden euron hintaan. Stressiä päiviin aiheutti kuitenkin jälleen jatkosuunnitelmien täydellinen puuttuminen.


Irina's best French friends

Päätimme jatkaa jo tuttua reittiä Chilen puolelle Valparaisoon, koska tutut Shay ja Brit ilmoittivat olevansa paikalla. Valparaisossa aika vierähti mukavasti heidän seurassaan. Ja ruoka Chilen puolella on NIIN PALJON PAREMPAA kuin Argentiinassa, kaikki ravintolat eivät yllättäen tarjoakaan samaa menua, vaan vaihtelua ja erityisesti kalaa ja äyriäisiä löytyy. Tästä innostuneena, osallistuimme chileläiselle kokkikurssille. Kurssin vetäjä Boris oli aivan hulvattoman hauska veikko ja vietimme railakkaan illan kokkaillen chileläisiä erikoisuuksia ja nauttien omatekoisista pisco sour-drinksuista ja paikallisista viineistä. Ja Asko pääsi esittelemään piirakanpaistajan pojan kaulintataitojaan empanadojen väännössä, aika vakuuttavaa, jopa vetäjän mielestä! Ei voi kuin suositella kyseistä puljua, jos Valparaisoon päin eksytte!


Hard day's work in market place (man and cat)


Real cooking needs a real costume, in proper Chilean colors


Shake that ass, shake it!





Jatkomatkailun suunnitelmat oli tämän jälkeen jonkin verran auki, kuten meidän tapauksessa aina, mutta nyt meillä sentään on yritystä. Olemme setvineet mahdollisuutta matkustaa 670 kilometrin päähän yhdelle Chilen Tyynen meren saarista, sille ihka aidolle Robinson Crusoe-saarelle. Sitä varten otettiin bussi Santiagoon ja %%&¤#)##&¤#RKELE! No, mutta siitä seuraavassa päivityksessä!

Normipäivä. Puerto Madryn & Peninsula Valdéz, Argentiina

El Bolsónista matkustimme itärannikolle, Puerto Madryniin. Kaupungin lähellä on upeasta eläimistöstään tunnettu Peninsula Valdézin niemellä sijaitseva luonnonsuojelualue. Emme osuneet paikalle valassesongin aikaan, mutta kylläkin miekkavalassesongin. Koska miekkavalaiden näkeminen alueella on kuitenkin melko harvinaista, vuokrasimme oman auton ja asetuimme luonnonsuojelualueen kylään kolmeksi yöksi maksimoidaksemme mahdollisuudet valaiden näkemiseen. Itse kylä, Puerto Piramides, on muutaman sadan asukkaan paikka luonnonsuojelualueen sisällä ja sieltä on kätevämpi ajaa itse paikoille, joissa voi luontoa tarkkailla. Kylä on myös muuten kiva paikka vaan rentoutua ja vaikka syödä hyvää ruokaa merestä.

Suuntasimme kahtena päivänä niemen pohjoiskärkeen 75 km:n päähän Punta Norteen, odottamaan josko valaat ilmaantuisivat. Maailmassa vain kahdessa paikassa voi nähdä miekkavalaiden saalistavan merileijonia rannalta käyttäen niin sanottua "intentional stranding"-menetelmää, jonka voisi suomentaa jotenkin kuin tarkoitukselliseksi vaanimiseksi. Ja tämä paikka on niistä se toinen. Ehkä olette luontodokumenteista nähneet, kuinka miekkavalaat työntyvät kuivalle maalle saakka ja nappaavat merileijonan sen kulkiessa vedenrajassa. Me istuimme kahtena päivänä nousuveden aikaan rannan tuntumassa odottamassa tätä tapahtumaa ja buffet-pöytä valaille oli katettu pienillä ja vedessä pyörivillä meileijonanpoikasilla, mutta siltikään ei miekkavalaita näkynyt. No, saalistuksen nähdäkseen, täytyy olla kovinkin onnekas, sitä ei tapahdu ollenkaan joka päivä tai edes viikko ja merialue, jolla valaat liikkuvat, on valtava. Me emme olleet yrityksestä huolimatta oikeaan aikaan paikalla ja oletettavasti järisyttävä kokemus jäi meiltä väliin. Mutta onneksi luonto täällä on muulla lailla hienoa; näimme merileijona- ja merinorsuyhdyskuntia, guanacoja (laaman villi sukulainen), maroja (paikallinen marsun ja jäniksen risteytys, kävelee kuin koira), sekä pingviinejä ja merilintuja.

"Always look on the bright side of life!" This is how elephant seals do it. One of the best photos ever. Btw. they can dive in to 1600m deep - Grazy!!!

Motherly love between sea lions

"I am totally lost!" Penguin, all alone on a sea lion beach

At Punta Norte, waiting for orcas... which never came. We tried to see them sitting three days on the beach :(

Guanaco, wild relative of llama, albaca, vicuña, camel etc...

Kolmen yön jälkeen oli auto palautettava Puerto Madryniin, mutta päätimme kuitenkin jäädä kaupunkiin vielä muutamaksi yöksi, siksikin, että paikalla on mahdollisuus hylkysukellukseen. Viime sukelluksista onkin vierähtänyt melko tovi, mutta kirjauduimme silti katsastamaan yhden hylyn hiukan yli 20 metrin syvyydessä. Koska sukellukset tapahtuu Atlantin valtameressä, on vedet kylmiä ja pitkästä aikaa vedettiin päälle seitsemän millin pitkät puvut huppuineen päivineen. Hylkysukellus oli aika perussettiä, paitsi että päästiin ahtautumaan muutamasta tiukahtosta aukosta hylyssä, hyvää nosteen harjoittelua. Ja nähtiin iso merilohi, yli metrin pituinen. Siinä olis ollut sushia kerrakseen!

Koko reissun luontokokemuksen huippu kuitenkin oli, kun menimme snorklaamaan villien merileijonien kanssa. Sama paikallinen sukellusliike järjesti tämän ja kivointa oli, että kyseessä siis aivan villi, luonnossa elävä merileijonayhdyskunta, jota ei houkuteltu millään erikoistempuilla paikalle. Menimme paikalle pienellä veneellä ja eikun veteen! Nämä kaverit on uteliasta ja erittäin leikkisää porukkaa ja eipä aikaakaan, kun päästiin kosketusetäisyyselle, tai ajoittain jopa hmmm... liiankin läheiseen kontaktiin kyseisten kavereiden kanssa.

"Your shiny camera looks interesting...

...and now I'm going to steal it from you!"

Aikamoisia vesiakrobaatteja, vaikka maalla ovat niin kömpelön näköisiä. Meidän vedenalainen kamera oli jälleen hyödyllinen sekä kuvauksen, että eläinten houkuttelun kannalta. Olivat hyvin kiinnostuneita siitä ja sitä yritettiin kokeilla myös hampaiden kera, onneksi oli kestävää mallia. Mahtaisiko vakuutusyhtiö hyväksyä korvaushakemuksen, jossa kameran kerrotaan hajonneen merileijonan hampaissa? Myös leikkisät puremat eri kohtiin oli lähellä moneen otteeseen ja saimme lähivideota useista viiksikarvoista ja suista. Kuvat ei jälleen kerran tee oikeutta, kun jouduttiin nappaamaan still-kuvat videoista, näistä kavereista kun ei still-kuvaa veden alla ehdi saada.

Sea lion, checking me out

Above: "Who are you?" Below: And this photo has nothing to do with anything... but it sure must clean well...

Viikko vierähti helposti näissä kauniissa maisemissa ja upeissa säissä. Yritettiin vielä viimeisenä päivänä uudestaan miekkavalaan näkemistä samaisella Punta Norten rannalla, nyt järjestetyllä reissulla. Vaikka sää oli täydellinen, ei onnistanut vieläkään. Mutta ei voi olla oikeasti pettynyt, reissu oli ikimuistoinen monilta muilta osin. Ja ei tätä oikeasti ihan normipäivänä voi reissussakaan pitää, vaan on tämä tätä reissun parhainta puolta!

Ja viereinen kuva on blogintäytekuva, joka ei millään lailla tai mitenkään liity mihinkään edellä kerrottuun. Sanotaan nyt vain, että tällä tulee mirri puhtaaksi...


And here we go again towards new adventures!

Suklaata, fondueta, olutta! Bariloche & El Bolsón, Argentiina

Scenery in Bariloche is like Finland + mountains. So we like it :)

Jatkoimme siis matkaan El Chalténista yöbussilla Las Antiguokseen. Dormikaverimme Britt ja Shey olivat myös menossa samaan paikkaan ja samalla bussilla. Yöbussit täällä etelässä ovat paljon huonompia kuin muualla Argentiinassa ja kun BA:n pohjoispuolella saa samalla hinnalla ruoat, juomat ja melkein makuuasentoon kallistuvan penkin, niin täällä joutuu tyytymään tympeään kuskiin (mm. kenkien ottaminen pois bussimatkan aikana kielletty...), ruoattomuuteen, jos ei ole hankkinut omia eväitä, sekä normaaliin bussinpenkkiin, jossa sitten yrität nuokkua nuo 12 yön tuntia.


Tiny armadillo on the move... and with a smile!

Los Antiguoksesta ei muuta kerrottavaa, kuin ensimmäinen nähty vyötiäinen (hassu otus!) hiustenleikkuu Brittin käsissä (tuli muuten reissun paras frisyyri, ammattilainen kun oli), Suomi-Kanada-lätkämatsin seuranta ja hengailua. Suomi-Kanada matsista nähtiin ehkä alle puolet, koska paikallinen ESPN halusi välttämättä näyttää suorana Guatemalan kelkkailujoukkueen ja Botswanan pikaluistelijoiden suorituksia. Tai siis ainakin jotain sinnepäin. Valitettavasti ehdimme kuitenkin nähdä jatkoaikaosuman...


The best haircut of the whole trip, thanks to a pro!

Tämän jälkeen Britt ja Shye jatkoivat Chilen puolelle ja me yöbussilla Barilocheen, tuohon Argentiinan suklaapääkaupunkiin, Nahuel Huapi-järven rannalle. Patagoniasta siirryttiin nyt siis Argentiinan järvialueelle ja luulisi, ettei suomalainen kovin hätkähdä järvimaisemista, mutta täytyy sanoa, että jopa Iso-Karviajärven maisemat mökillä hiukan kalpenee näissä jylhissä järvi-vuoristoyhdistelmissä. Aivan uskomattoman hienot maisemat!



Viisi päivää kaupungissa meni kuin siivillä nauttien erinomaisista suklaaherkuista kahviloissa, pienpanimo-oluista, yksistä parhaimmista pihveistä pitkään aikaan ja pyöräretkistä lähialueille. Löydettiin muuten jälleen paikallinen Sveitsi täältä Argentiinasta, kyllä ne sveitsiläiset on joka paikkaan levittäytyneet. Ei voinut valittaa, fondue oli maukasta! Ja ihan selvennykseksi; en ole pestautunut kyseiseen majoitusliikkeeseen töihin piikahuivista huolimatta, vaan olemme pyöräretkellä ja pitäähän siellä huivi olla!


Eating fondue in a Swiss colony in Argentina. Just to clarify; I am NOT working as a maid in this restaurant even though it might seem so...

Sää oli jälleen aivan huikea, aivan kuin meidän hienoina kesinämme Suomessa. Ja veden väri ei ole lähtöisin Panasonic DMZ 200-kamerasta vaan on oikeasti juuri näin sinistä. Bariloche oli kovasti meidän molempien mieleen ja ei voi kuin suositella. Ja aina kun olemme olleet katsomassa olympialaisia Barilochessa, Suomi on voittanut Yhdysvallat 5-0.


Aquamarin blue waters in Bariloche... for real, not just through camera lens.


Amber brown artesanal beer in Bariloche... for real, not just through camera lens.


Cheers from El Bolsón!

Barilochesta jatkettiin El Bolsónin pikkukylään, jossa on meneillään jonkinlainen hippimimeininki. Kylä on tunnettu edelleen pienpanimo-oluistaan ja useita kertoja viikossa tapahtuvista artesaanimarkkinoista. Kylästä löytyi myös yksi parhaimmista hosteleista pitkään aikaan. Yritettiin myös mennä päiväretkelle kajakoimaan, mutta ensimmäisen päivän retken pilasi kerran kahdessa vuodessa esiintyvä kova etelätuuli. Irri jänisti seuraavan päivän retkeltä ja meni sen sijaan markkinoita katsastamaan. Minä sen sijaan vietin uhohtumattoman hienon (ja täysin tuulettoman päivän) kajakoiden.


Georgious day kayaking in El Bolsón!



Myös Shye ja Britt saapuivat paikan päälle ja vietettiin hauska ilta yhdessä ennen teiden eroamista jälleen meidän jatkaessa itään ja heidän länteen.

Tämä päivitys on ollut täynnä superlatiiveja, mutta nyt on vaan ollut niin hienoa, että joulun ja uuden vuoden tapahtumat on jo melkein unohtuneet. Upeaa luontoa, uskomatonta säätä, maukkaita ruokakokemuksia ja ihanaa lötköilyä ja tekemistä sopivassa suhteessa. Joskus matkailu vaan on! Tästä matka jatkuu siis itään, kohti Puerto Madrynia ja Peninsula Valdézia! Hip heijaa!


Towards Peninsula Valdéz!