Bay of Praia do Rosa, one of the 30 most beautiful bays in the world
Kun olimme kierrelleet pari päivää Santa Catarinan saarella, ajoimme volkkarimme mantereen puolelle. Ensimmäinen kohde oli Praia do Rosa, joka on listattu jollain lahtilistalla yhdeksi maailman 30 kauneimmasta lahdesta. Juu, nättiä oli, mutta me olimme tulleet paikalle valaita katsomaan, sillä on sesonki etelänmustavalaille, jotka tulevat tälle alueelle pienten poikasiensa kanssa, koska nämä suojaisat lahdet ovat hyviä paikkoja poikasten kasvaa ennen siirtymistä etelämpään. Mutta voi surkeuksien surkeus, Brasilian hallitus oli kieltänyt valasretket veneillä ja paikallinen tutkimuskeskus kertoi, että tänä vuonna valaat ovat myöhässä ja niitä oli vasta nähty muutamia. Menimme pettymystämme niellen miettimään seuraavaa siirtoa, mutta onneksi osuimme erinomaiseen ravintolaan syömään paikallista herkkua; moqueca-kala-katkarapumuhennosta. Päätimme jäädä yhdeksi yöksi kuitenkin kylään, vaikka suunniteltu retki ei onnistunutkaan; oli kuitenkin jo myöhäinen iltapäivä lähteä ajamaan enää muualle.
Traditional Portuguese food on Praia do Rosa; fish stew moqueca. Delicious!!
Aamulla jatkettiin eteenpäin, elikkä etelään. Matkalla poikettiin Lagunan kaupunkiin. Heinäkuun loppuun saakka on täällä punamullon (kalalaji) sesonki ja kalastajat kalastavat niitä kilpaa Lagunan kaupungin rannoilla. "Apuna" kalastajilla on paikalliset pullonokkadelfiinit, jotka ilmeisesti ajavat kaloja kohti kalastajia niitä itse saalistaessaan. Osa kalastajista seisoo kalasaappaissa rannan tuntumassa ja uskomatonta kyllä, delfiini saattaa olla matalassa rantavedessä metrin, kahden päässä. Delfiiniparvia näkyi useita ja reissun tuloksena noin 50 kuvaa selkäevistä tai aalloista ja KAKSI kuvaa itse delfiinin päästä sen sukeltaessa esiin. Ja näitäkin kuvia joutui hiukan uudelleen rajailemaan, siksi ei ihan terävää kuvaa saanutkaan. Kiva kokemus ja ihana nähdä delfiineitä niiden luonnollisessa ympäristössä.
Bottle-nosed dolphins fishing with the fishermen in Laguna bay
Autoilu on usein vähän tylsää, mutta kun valitsee oikean tien, ei ehdi kyllästymään. Me lähdimme kohti Brasilian kylmyysennätyksen haltijakaupunki Urubicia. Siellä mitattiin vuonna 1996 ennätykselliset -17,6 asteen pakkaslukemat. Eipä tulisi heti mieleen, että Brasiliassa on tällaisiakin paikkoja. Lunta sataa kaupungissa silloin tällöin ja se on aina nähtävyys. Ja koska täälläkään taloja ei ole mitenkään eristetty, mahtaa tuollaisilla lukemilla olla TODELLA kylmä. Urubiciin vie yksi maailman kiemuraisimmista teistä; Serra do Rio do Rastro, jota ajaessa ei tule tylsyys ensimmäisenä mieleen, sen verran tarkkana saa olla kurveissa (tie näkyy kuvassa). Varsinkin kun paluumatkalla samaa tietä, osuimme sellaiseen hernerokkasumuun ja sateeseen, että oli ajamista kokeneemmallakin. Huipulla törmäsimme kuvassa postaaviin punanenäkarhuveljeksiin, ahnasta sakkia, yrittivät kerjätä ruokaa turreilta.
Serra do Rio do Rastro road, very sharp curves
Coatis brothers
Urubicissa kierreltiin päivän verran vesiputouksia ja muita nähtävyyksiä ja yövyttiin huoneessa, jossa oli poreallas. Ja syötiin niin sanottua fondueta, eli täällä sulatettua paikallista juustoa, joka luulee olevansa sveitsiläistä erikoisruokaa. Hmm... Tämä Brasilian etelä on muuten todella kaunista aluetta, jos ei ole vielä satuttu mainitsemaan. Palmurannat täältä puuttuvat, mutta suomalasen silmä täällä lepää. Lunta ei Urubicissa ollut ja päiväksi sattui uskomattoman hieno sää +25 asteen lämpötiloineen. Ja tämä ei ole nyt tavallista, täällä on syvin talvi.
Near Urubici, Morro da Igreja & Pedra Furada; stone with a hole
Practising ski jump positions
Kind of a cheese fondue in Urubici. Mainly melted cheese, nothing else. And not even Swiss one...
Cachoeira do Avencal fall. Notice the size of our rental car on up right corner of the photo
Erittäin stressaavan sumussa, pimeässä ja sateessa ajon jälkeen päädyimme vielä takaisin Praia do Rosaan yhdeksi yöksi, koska halusimme vielä yrittää nähdä valaita rannalta. Ja löysimmekin sattumalta unelmamajoituksen aivan käsittämättömän mukavasta aamiaismajoituksesta. Koska olimme kerrankin olleet kaukaa viisaita (tyhmiä?), meillä oli majoitus varattuna jo seuraavasta kohteesta ja saatoimme yöpyä Praiassa vain yhden yön. Aamulla vietimme rannalla upeassa auringossa puolisen päivää ja koska valaat eivät halunneet näyttäytyä, jatkoimme matkaa Brasilian saksalaisimpaan kaupunkiin, Blumenauhun. 1800-luvun lopulla ja maailmansotien aikaan Brasiliaan saapui melkoisesti saksalaisia siirtolaisia, siis suurin osa muita kuin niitä natsi-Saksan sotarikollisia. Blumenaun alue on kuuluisa olutpanimoistaan ja saksalaistyyppisistä oluistaan. Irri lupautui kuskiksi ja Asko vietti päivän maistellen eri oluita. Alla kuvakollaasi päivän mauista.
Schornstein Kneipe brewery at 12.12; 450 ml of Weissbier
Schornstein Kneipe brewery at 12.43; 500ml of Bock beer. Asko is frowning because tried to order Indian Pale Ale which they didn´t have.
On a happier mood already. Schornstein Kneipe brewery at 13.14; 500ml of Pilsen natural
Going slightly mad. Bierland at 16.05; 500ml of Pilsen beer
Blumenaun kahden yön jälkeen viimeinen kohde ennen auton palautusta Florianopolikseen oli Balneario Camporiu, jossa yövyimme yhden yön verran. Olis voinut jäädä pitempäänkin, mutta kiire painoi päälle. Palautimme auton seuraavana aamuna vuokraamoon ja siitä suoraan lentokentälle. Ennen syksyisiä Suomen säitä, nautimme vielä hetken auringosta ja lennämme Nataliin, pohjois-Brasiliaan, josta tarkoituksena on tulla alas Rioon. Matka jatkuu siis onneksi vielä hetken...
Balneario Camporiu, poor man's Rio. Has a cable car and a Jesus-statue and lot's of big hotels near the beach.
