Automatka on nyt jatkunut kuutisen päivää ja huomenna on aika palauttaa kärry ja suunnata lentokentälle. Tällä hetkellä olemme Maceiossa, joka on vajaan miljoonan ihmisen kotikaupunki ja lähteestä riippuen joko hyvin turistiystävällinen tai maan vaarallisin kaupunki. Kallistumme ensin mainitun puolelle, mitään jälkimmäiseen viittaavaa ei ole toistaiseksi tullut esiin. Tänne saavuimme vietettyämme Porto de Galinhaksen rantakaupungissa kaksi yötä. Säät eivät todellakaan suosineet, toisena päivänä satoi kaatamalla. Ajelimme sitten erittäin onnettoman navigaattorimme opastamina pikkuteitä pitkin pysähdellen mukavissa rantakohteissa matkan varrella. Ja osuimmepa paikalliselle lossillekin (ainakin melkein) ihan sattumalta.
Lossilla pääsee...
Sananen tai toinen näistä Brasilian autoilijoista, jotka eivät muuten erityisesti osu "teiden ritarit"-luokkaan, vaikka muuten ystävällisiä ovatkin. Yrittäessäsi vaihtaa kaistaa, KUKAAN ei anna tilaa, joten joudut varautumaan kääntymiseesi noin kaksi kilometriä ennen risteystä. Kaistoilla ohitellaan päättömästi oikealta ja vasemmalta, ja mopot kaikista väleistä, ja jos kaistamerkintöjä ei ole, on paikallisten näkemyksen mukaan mahdollista laajentaa tietä omia kaistoja luomalla, jolloin kapeahkokin tie saattaa muuttua kolmi- tai nelikaistaiseksi. Vilkkuja ei käytä KUKAAN ja missä tahansa voi pysähtyä vaihtamaan kuulumisia toisen autokaverin kanssa. Kaikki ajaa ihan hullua vauhtia, mutta poliisin nopeusvalvontatutkan kohdalla hidastetaan 30km/h vaikka rajoitus on 60. Ja hulluimpia ovat ne suurimmat rekat.
Täällä on pressanvaalit tulossa ja näitä vaalimainoksia on joka paikassa. Esim. tällaisellä ämyriautolla painellaan kylään pitkin 20km/h ja 80 dBl.
Presidential elections are near and this is one way of promoting your candidate; 20km/hour and 80dBl:s
"Motari" on täynnä hidastustöyssyjä, joiden välissä porukka ajaa ihan kaistapäisenä. Näiden kavereiden puolustukseksi sanottakoon kuitenkin, että jos kämmäilet liikenteessä vaikka erehdymällä kääntymään yksisuuntaiselle tielle (niitä ei merkitä juuri mitenkään), KUKAAN ei paina tööttiä, näytä käsimerkkejä tai irvistele, vaan porukka odottaa kärsivällisesti, että huomaat erehdyksesi tai saat kärrysi käännettyä. Autoilu on kuitenkin kaiken kaikkiaan usein hermoja kiristävää hommaa täällä.
Tähän blogitukseen ei ole juurikaan muuta erityistä kerrottavaa, emme ole juuri tehneet mitään (matkaväsymystä?) muuta kuin edelleen nauttineet rannoista, auringosta (kun sitä on ollut), merenelävistä ja caipiriñoista. Joten tämä blogitus täyttyy siis lähinnä valokuvista. Enjoy!
Heppatalot
Every horse has it´s own house here
Poikien omatekoinen surffilauta
Boys invented their own surf board
Kookosvahtikoira
Coconut watch
4 kommenttia:
Ensimmäistä kertaa kuulen kenenkään olevan roadtripillä Brasiliassa. En usko, että siitä suomalaisten keskuudessa kovin suosittua tuleekaan, kun mielikuva maan ajokulttuurista vastaa aika hyvin kertomaasi :D
Jälleen kerran - hiano kuvakollaasi! Varokaahan siellä liikenteessä...
T: H&M
Moi. Vilma juuri kyseli missäköhän Asko on? No siellähän se... Turvallista matkan jatkoa!
T. Rekolan raikas
Elina: Ajokultturi on ööö ihan kohteliasta, mutta hiukan ahdasta ja erilaista. Ei ehkä heti inssiaojn jälkeen, mutta kyllä tohon tottuu. Pahimmaksi kyllä koettiin teiden kunto, kun hyvien teiden keskellä voi yhtäkkiä olla iso monttu. Bussit ovat muuten kalliita, joten esim. lentäminen on halvempaa. Jos on enemmän kuin yksi henkilö, niin tuo autonvuokraus on hyvä vaihtoehto. Isot firmat on hiukan hintavia, joten hiukan joutuu aikaa käyttämään hyvien tarjousten perässä. Ei muuta kuin VW Kombi alle ja baanalle :)
H&M: Varottiin jo ;)
Rekola: Ei ole enää kauaa. Näin se vaan loppuu...Onneksi tuo kotimatka on sentään pitkä. Lähdetään täältä torstai-iltanana ja tullaan lauantai-iltana Suomeen. Huhuhh..
T. Asko
Lähetä kommentti