"I want to ride my bicycle, I want to ride my bike"
Pipasta ajelimme bussilla Joao Pessoan kaupunkiin ja siellä Tambaun rantakohteeseen. Mitään kummallisuuksia emme tehneet, lähinnä vain suunnittelimme ja järjestelimme loppureissun ohjelmaa. Välimatkat on täällä on pitkiä ja Rioon onkin pitempi matka kuin ensin ajattelimme, joten päätimme lentää ensin Recifestä Salvadoriin ja siitä vajaan viikon päästä lopuksi Rioon. Lennot on suunnilleen samoissa hintaluokissa kuin bussit ja erityisesti väli Salvador-Rio olisi ollut yli 20 tuntia bussilla. Haukkasimmekin siis pikkuisen liian suuren palan lentäessämme niinkin pohjoiseen, kuin Nataliin.
Street food in Recife
Tambaussa ehdittiin kuitenkin pyöräillä ja nauttia meren antimista. Emme kuitenkaan onnistuneet vuokraamaan suunnittelemaamme autoa Tambausta, vaan lähdimme asian vuoksi pariksi yöksi Recifeen, josta auton vuokraus sitten tavallisten mutkien kautta viimein onnistui ja toinen osa Brazilian road tripistä saattoi alkaa. Tälläkin matkalla on muuten huomannut, että yleensä mikään ei koskaan mene niin kuin olisi sen itse suunnitellut menevänsä. Kuten Asko viisaasti kiteytti; suunnitelma on ainoastaan omasi, ei kenenkään muun.
Recifestä lähdimme harvinaisen erinomaisen turisti-infon neuvojen avulla kohti pohjoista ja Itamaracan saarta, jossa on muun muassa merinisäkkäiden suojeluun ja tutkimukseen erikoistunut paikka, jossa on manaatteja eli isoja meressä eläviä nisäkkäitä ja kasvinsyöjiä.
Manatee on Ilha Itamaraca research center
Mietityttää vain, että miten tuollaiset möllykät on evoluution melskeissä pärjänneet tännekin saakka, kun ei niillä tunnu olevan yhtäkään ominaisuutta, joka edesauttaisi luonnossa selviytymisessä. Ne ovat ystävällisiä, hitaita, sokeita, kuuroja ja hampaattomia. Ainakin melkein. Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että ne kykenevät kuitenkin delfiinien tasoisiin älyllisiin tehtäviin, joten ehkä tässä selviytymisen salaisuus. Ja keskuksessahan ne möllöttelivät tyytyväisen oloisina, aika mainioita otuksia.
Merikeskuksesta Oranssin linnoituksen (Forte Orange) kautta takaisin mantereelle ja yöksi Maria Farinhan rannalla sijaitsevaan resorttiin, josta saimme mehevän alennuksen. Ja olipa tuo resortti jo aikaa nähnytkin, joten yksi yö oli ihan riittävästi. Tästä jatkamme vielä muutaman päivän ajan autolla ympäri Recifen ympäristöä ja 25.8. lennetään Salvadoriin.
Forte Orange
Brazilian beach near Recife
3 kommenttia:
Ihania meriköllyköitä ja katkisruokaa. Biitsikin huikea mutta niitä Te olette vissiin kolunneet jo useamman. Odottavan aika on pitkä. Olispa lomanne jo loppu... Tsemppiä ja etähali viimeisiin rientoihin.
Eikö äiti ole opettanut, että on rumaa toivoa toisen loman loppua? =)
Nauttikaa viimeisistä lomapäivistä! Täälläkään ette pääse välttämättä sadetta pakoon, joka päivä sataa ja paljon! Have fun!!!
Lähetä kommentti