USA-SUOMI

...0000..........55555555
..00..00.........55.......
.00....00........55.......
.00....00..====..5555555.
.00....00.................55
..00..00..................55
...0000..........5555555.

Tätä se mun uneni tiesi. Kaupan päälle tulosveto kiinni: 265€ :)

Kondoori, persikkasilmät ja flight of the bumble bee... El Calafate & El Chaltén, Argentiina

B or not 2B

El Calafatesta ei paljon raportoitavaa. Kaupunki on semmoinen plus/miinus OK. Rumissa kaupungeissa tällaistakin kaupunkia kaipaisi, mutta en kyllä tänne muuttaisi asumaan. Kaupungissa on paljon turisteja, repputuristeja ja "ainoastaan" kaksi nähtävyyttä: Perito Morenon-jäätikkö ja jäätikkömuseo.


Perito Moreno glacier in Patagonia. You can go near by foot (and bus) and be amazed by it.

Jäätikkömuseo oli kiinnostava, mutta ei sitä loputtomasti jaksa lumihiutaleestakaan lukea. Itse jäätikköön pääsee käsiksi vastapuolelta hyvinkin lähelle, joten oltiin oikein varattu seitsemän tuntia.

Lopulta vähempikin olisi riittänyt tähän, ööö... action-pläjäykseen. Kuuleman mukaan jäätikön pitäisi olla melkein 5km leveä, mutta kyllä tuohon on vähän jäämiehen-lisää tullut. Onhan se leveä, pitkä, korkea, valkoinen, sininen ja ajoittain siitä irtoaa lohkareita veteen. Dalai Lama-asenteella voisi tietenkin meditoida paikalla vuosikausia, mutta sen verran on jääpuikkoa nähty jo töidenkin puolesta, että tuollainen kolme tuntia olisi riittänyt vallan hyvin. Sitten tuohon jään ympärille on tietenkin rakennettu kaikenlaista turistihärpäkettä: kävelyä jäätiköllä, kiipeilyä, veneajelua ja vaikka mitä.


OK. Maybe seven hours is a bit too much just watching glacier? I think for a busy westerner our three hours is called almost meditation.

Katseet kohti El Chalténia. Toisilla on "Ojos de Gondor" (Kondoorin silmät) ja toisilla vain "Ojos de Durazno" (Pers, pers, persikan silmät).


Oh you are looking peachy

Ja mitäs sieltä näkyykään persikan läpi? Se on kummallista kuinka vähän paikallisia tai muitakaan kiinnostaa kondoorit täällä, kun niitä liitelee useampikin ilmassa. Kun mennään pohjoisempaan, niin kondoorin näkeminen on lähes uskonnollinen kokemus. Sama böördi se silti on, vai?


In Ecuador this would be religious happening but here people hardly even notice (except us). Wow!

Ja TAAS se kävi. Moukan tuuri. Saavuttuamme El Chalténiin, puistonvartija ilmoitti seuraaviksi viideksi päiväksi uskomattomia kelejä. Näihin ei yleensä löydy paljon katetta, joten suhtauduttiin varauksella. Mutta kelit olivat aivan poikkeukselliset. Mt. Fitz Royn yms. huiput sijaitsevat suuren jäätikön itäpuolella. Vallitseva tuuli tulee lännestä Tyyneltä mereltä, joten vuoret ja kylä jää lähes aina jonkinlaisen pilvimassan ja viileän ilman alle. Mutta ei nyt. Kuvat eivät tee oikeutta, mutta pistetään nyt.


Road to nowhere ... but back


We just had THE amazing weather and hiking around Mt. Fitz Roy and other mountains. Lucky Finnish! In that area it is very exceptional to have that nice weather. But we don't complain.

Suoraan kylästä pystyy tekemään päivävaelluksia kaikille nyppylöille. Sen verran näkymät ilmeisesti häikäisivät, että parhaimpana päivänä taittui 40km. Useamman päivän vaellukset esim. jäätikölle pilaa yleensä sää, samoin kun itse kiipeilyn itse vuorille. Nyt jälkikäteen lukiessa löytyi myös seuraava Wikipedia-päivitys: 2014 Between the 12th and 16th of February, Tommy Caldwell and Alex Honnold completed the first ascent of the much discussed "Fitz Traverse", climbing across the iconic ridge-line of Cerro Fitz Roy and its satellite peaks in southern Patagonia. Eli olimme juurikin tuolloin siellä. Hups! Olisi pitänyt tihrustaa vuorenrinteitä hiukan tarkemmin.




Sukulaisiakin tavattiin... Irina met some relatives in the woods (Woodpecker= Tikka in Finnish, Irina´s last name)

Raskas työ, raskaat huvit.


Hard day´s work takes it's toll. Slurps!


Next stop: Los Antiguos, Chile

On the same beaten track... Punta Arenas, Argentiina ja Puerto Natales & Torres del Painen kansallispuisto, Chile

Täällä etelässä on suurin turistisesonki just nyt ja turistitreili on aika monella sama, eli melko vakiokohteet Argentiinassa ja Chilessä suuntaan tai toiseen. Ja kyllä meissä sen verran perusturrea on, että mekin halusimme nähdä näitä kohteita, joita matkan varrelle etelästä pohjoista kohti on. Eli me suuntasimme ensimmäiseksi Ushuaiasta bussilla rajan yli Chilen puolelle Punta Arenaksen kaupunkiin. Rajanylityksessä on tiukat määräykset, kuin Australiassa konsanaan, siitä mitä saa ja erityisesti mitä ei saa maasta toiseen tuoda. Lähinnä kiellot koskivat hedelmiä, vihanneksia ja ilmeisesti joitakin muitakin tuoretuotteita. Kovin selkeää homma ei ollut, joten varuilta 12 tunnin bussimatkan aikana ennen rajaa mutustelimme melkomoisen määrän matkaan mukaan tulleita hedelmiä niiden takavarikoinnin pelossa. Rajalla tarkastukset olivat kuitenkin melko ylimalkaiset ja mitään ei meiltä otettu pois.


Best sushi of the whole trip in Punta Arenas, Chile

Punta Arenaksen kaupungista ei ole juuri enempää mainittavaa, kuin tämän reissun parhaat sushit ja rikkinäinen Lantikka. Itse kaupungissa on noin 130 000 asukasta, mutta rakennuskanta on suurimmaksi osaksi matalaa pellistä rakennettua taloa toisensa perään.


Land Rover as it´s normal state: broken.

Hostelissa törmättiin kuitenkin heti ensimmäiseksi suomalaiseen Villeen, joka on täällä tekemässä tutkimustyötä Väinö Aueriin liittyvää graduaan varten. Meille tämä miekkonen oli ennen Villen tapaamista tuttu vain Helsingin kadunnimenä, mutta kyseessä on täällä mainetta niittänyt suomalainen tutkimusmatkailija, joka tutki 1900-luvun alkupuolella mm. Tulimaan topografiaa ja oli myös kiinnostunut alueen alkuperäiskansoista. Villeltä saimme hienon historiapläjäyksen koskien alueen tutkimusmatkoja ja Villen vinkkinä menimme myös käymään museossa, jossa on rakennettu aidon kokoiset mallikappaleet mm. tutkimusmatkailija Magalhaesin laivasta (1519->) ja Shackletonin retkikunnan "pelastusveneestä" (1914->). Museo on ulkomuseo ja sen sijainti on hienosti Magalhaesin salmen rannalla, mutta muuten alue muistuttaa lähinnä Tattarisuon teollisuusaluetta. Rakenteilla on myös Darwinin Beagle-alus, jonka pitäisi valmistua tämän vuoden puolella. Erityisesti tuosta Shackletonin retkestä kannattaa katsoa dokumentti vaikkapa Youtubesta: "Shackletons Antarctic Adventure Part 1, 2 & 3". Siitä selviää esimerkiksi käsitteet "pöljän/moukan tuuri", kun maailmaa lähdetään valloittamaan kokolattiamaton, eristämättömien talojen, vääränpuolisen liikenteen ja pussilakanattomien maasta. Muutaman stoutin jälkeen pubin lämmöstä kaikki näyttää niin helpolta.


Magalhaes´ ship replica in Punta Arenas. There is also Shackleton's "lifeboat". If you have time watch it from Youtube: "Shackltons Antarctic Adventure Part 1, 2 & 3". From the warmth of the pub everything sounds like a "good idea".


Magalhaes penguins at waters of Isla Magdalena

Käytiin myös päiväretkellä katsomassa yhtä suurista pingviiniyhdyskunnista parin tunnin laivamatkan päässä kaupungista. Magdalenan saari on luonnonsuojelualuetta ja siellä pesii noin 50 000 yksilön yhdyskunta. Meteli saarella on siis melkoinen ja pingviinit taapertaa melkein turistien yli mennessään pesiltään mereen kalastamaan. Toivomuksena on, ettemme tämän suuremmin niitä häirinneet, onneksi meidät ihmiset oli turvallisesti rajattu omille poluillemme ja suurin osa saaresta on ihmisiltä koskematonta. Saaren ympäristö kuuluu myös suojeltuun alueeseen, joten pingviineille on alueella runsaasti ravintoa.

Pingviinien seuraamisen lisäksi muiden nisäkkäiden seuranta oli mahdollista. Esimerkkinä wannabe-valokuvaaja. Muutama henkilö harrasti sotatilavalokuvausta, missä pompitaan maanisesti eri paikkoihin noin kaksi metriä kapealla polulla eri asennoissa ja otetaan mahdollisimman monta action-kuvaa lähes liikkumattomista kohteista (50 cm korkeista eläimistä, jotka kulkevat jopa 2km/h vauhtia kuivalla maalla, mutta eivät silti ole riittävän kömpelöitä kaatuakseen). Samainen henkilö kysyi laivassa kaveriltaan: "Riittääköhän 260 kuvan muistikortti?" Ajattelin tuota vitsiksi, mutta ei tainnut riittää. Mitähän nuo pingviinit ajattelivat tuosta?


While others are cuddling, others have to work... (Notice the flying sand)



I am quite sure this is a character from some animated movie

Kolmen yön jälkeen jatkoimme matkaa Puerto Nataleksen kaupunkiin, joka rakennuskannaltaan muistutti kovasti Punta Arenasta, pelti ja vaneri on täällä suosittu rakennusmateriaali. Vaikka itse kaupungissa ei ehkä ole mitään erityisesti turrea kiinnostavaa, on se lähimpänä Chilen ykkösluonnonpuistoa, eli Torres del Painen kansallispuistoa.


Been there, done that, where can I buy the t-shirt? Torres del Paine, 8th wonder of the world.

Turrejen virta kaupungissa on jatkuva ja KAIKKI menevät kansallispuistoon tekemään W-vaelluksen, eli viisi päivää kestävän kierroksen kansallispuistossa. Paitsi me. Yöpymispaikat puistosta reitin varrella, joko leirintäalueilla teltassa tai mökeissä, on varattava hyvissä ajoin etukäteen tai sitten vaihtoehtoisesti voi toki antaa matkatoimiston järjestää kaikki. Teki miten teki, reitin hinnaksi tulee joko kallis tai erittäin kallis. Meillä ei telttaa eikä makuupusseja matkassa ole ja vaikka kaikki olisi saanut vuokrattua Puerto Nataleksesta, päätettiin jättää kierros kuitenkin väliin.

Tämä on muutenkin nyt sitä "been there, done that"- meinikiä. Eli reitti on erittäin täynnä turisteja ja vaikka kyseessä on kohtalaisen rankka vaellus, lähtee porukka sinne kunnosta ja iästä katsomatta, ilmeisesti varustettuna suurella itseluottamuksella. Ihmiset, jotka eivät eläessään ole vaeltaneet, muuta kuin pubin lämmöstä kotiin, haluavat aloittaa harrastuksen juuri nyt, kun siihen vain lyödään tarpeeksi suuri hintalappu, tarpeeksi porukkaa radalle ja Lonely planet sanoo, että tämä on must. God damn - minä niin mieleni pahoitin.

Joka tapauksessa, puistoon on kahden tunnin matka kaupungista ja päätettiin tehdä sinne päiväretki ja mennä katsomaan puistolle nimensäkin antaneita Painen vuoria; torneja (Torres del Paine) noin kahdeksan tunnin vaellusreitille. Vaikka säätiedotus oli edellisenä iltana luvannut joka päivälle viikoksi eteenpäin pilvistä ja tihkuista säätä, oli sää aivan unelmahieno tuona päivänä. Aurinko paistoi ja lämpötila lähenteli kahtakymmentä astetta auringossa. Tuli mieleen Suomen kevätpäivät. Heti alkumatkasta piti riisua pitkät kalsarit pois ja iltapäivästä olimme jo lyhythihaisessa varustuksessa. Ja pitkästä aikaa, naamahan se paloi taas. Vaellus oli ylämäkivoittoista ja loppumatkasta meinasi Irriltä usko loppua, kun joutui kiipeämään viimeisten kivenlohkareitten yli. Näkymät koko matkalta olivat kuitenkin jylhät ja vaellus rankkuudestaan huolimatta hieno. Ja mikä hieno näky, perillä näimme kondorin liitelevän yllämme, kuva otettu 24x zoomilla, eikä se silti tee oikeutta linnulle.


Wild andean condor in flight status at Torres del Paine

Asko jatkoi vielä toisena päivänä toisen vaelluksen katsomaan Cuernos del Painen vuoria (Painen sarvet) ja suomalais-ruotsalaisen tutkimusmatkailija Nordenskiöldin mukaan nimettyä järveä, hyvä Suomi! Aika pieneltä muuten näyttävät edellisen päivän vuorenhuiput, kuvassa vasemmassa reunassa.


Cuernos del Paine.


Way to go Finns! Lago Nordenskiöld.



Seuraavana iltana sitten jatkettiin turistitreiliä eteenpäin. Haasteiden (kaikki varattu) jälkeen saatiin kuitenkin ostettua paikat iltabussiin El Calafateen, jossa odottaakin jo seuraava turistirysä, eli Perito Morenon jäätikkö.

Vaikka ollaan valiteltu sitä, että joissain paikoissa ei ole ollut ketään muuta matkaajaa missään, niin täällä sitten niitä onkin jo ihan joka paikassa. Samat naamat tulee hosteleissa jatkuvasti vastaan kun kierretään samaa turistireittiä. Jotenkin tuntuu, että olisi hienoa tehdä myös jotain muutakin kuin mitä IHAN KAIKKI tekee tai käydä jossain johon kaikki eivät ole menneet. Sehän tietty on jokaisen "travellerin" haave; olla jossakin missä KUKAAN ei ole aiemmin ollut... mahdotontako? Katsellaan onnistutaanko missään vaiheessa pakenemaan reitiltä ja keksimään jotain. Nyt kuitenkin vielä samoilla raiteilla kuin kaikki muutkin... Haasteita edessä!


And here we go again!

Matkalla maailman ääriin! Ushuaia & Tierra del Fuego, Argentiina

Bussimatka Buenos Airesiin Argentiinan ja Paraguayn rajalta meni kivuttomasti melkein nukkuessa yöbussissa. Aamulla saavuttiin Argentiinan pääkaupunkiin, josta oltiin vuokrattu huoneisto. Muutama päivä kaupungissa meni leppoisassa auringonpaisteessa. Työkaveri Johanna pistäytyi lomalle tänne ja tavattiin pikaisesti. Kiitos vaan Johanna, seurasta, ruisleivistä ja salmiakista, syöty jo! Hauskaa loman jatkoa!

Johannan jatkaessa Uruguayihin, otettiin halvin ja aikaisin lento mantereen eteläkärkeen Tulimaahan, Ushuaian kaupunkiin klo 04.45 aamulla. "Lähdetään kauas pois, sinne mis on lämmin ja niin paljon elävämmin loistaa tähdet ja kuu, ei se voi olla väärin lähtee maailman ääriin..." soi korvissa Raappana. Asko siis kurvasi taksilla suoraan casinolta huoneistolle, laukut ja Irri matkaan ja kohti lentokenttää. Oltiin istuttu koneessa jo tunnin verran kun kapteeni ilmoitti koneen vaihdosta toiseen. Lopputuloksena lento lähti kolme tuntia myöhässä ja pikaisesta lennosta tuli ei niin pikainen. Saavuttiin kuitenkin loppujen lopuksi Ushuaiaan. Sää oli tyypillinen Ushuaian kesäpäivä; tuulta 15 metriä sekunnissa ja lämpötila alle 10 asteessa, eli kuin kotiin palaisi, ei niinkään kuin laulussa. Kyllähän se niin on, että suomalaiset (kuten parhaat vuosikertaviinit) ovat parhaimmillaan viileässä, suoraa auringonvaloa vältettäessä ja nautittaessa hyvässä seurassa.

Seuraavana päivänä lähdettiin yhdessä Saksantuttavuuden Carlan kanssa Tierra del Fuegon kansallispuistoon kävelyreitille. Aivan huikeita maisemia ja luontoa! Jippikaijee!


Tierra del Fuego, route no 2. If you feel like it - Jump.


Had a change to spend a day hiking with allegedly "dead" Bob Marley.

Kuumaan kesäpäivään kuuluu myös Marleyn/Miljoonan imitointia, uintia ja reissumiehen reissumiehen syöntiä. Ehkä eteläisin ruisleivän syönti ikinä!


Home sweet home. Hot summer day and a refreshing afternoon swim with a (swimming)cap on. Just the ice cubes are missing.


Eating some finnish snacks (rye bread) that is brought all the way from Finland.

Toisena päivänä optimistisen kartanluvun/voimanluvun/madonluvun seurauksena pyöräiltiin pelkästään kaksi tuntia itse luonnonpuistoon, pääasiassa ylämäkivoittoisesti. Siihen päälle yltiöoptimistinen kiipeäminen/juoksu vuorelle ja takaisin 2h45min (suositusaika 7h). Ja lopuksi ääripessimistinen munamankelin veivaaminen takaisin, 1h45min. Suomalainen se nauttii luonnosta, vaikka hampaat irvessä.


Route no 4. On top of Cerro Guanaco (970 m) after new national climbing record of 2 hour and 45 minutes. Recommended time being 7 hours. Finnish just know how to enjoy the nature in max. And this happened after biking 2 hours to park and before biking back to town 1 hour 45 min. Huh!!!

Ushuaiassa ei suuria tapahtumia. Lähinnä luonnosta ja säästä nauttimista, joten kirjoitus ei oikein irtoa. Vähän kuin yrittäisi kivestä puristaa (juttua).

Pictures from nature park. Have to say that we Finnish love a bit of coldness, no direct sunlight and maybe some rain or snow :) And this is not even a big lie. After being in Paraguay at +41 degrees this finally feels like coming home.