On the same beaten track... Punta Arenas, Argentiina ja Puerto Natales & Torres del Painen kansallispuisto, Chile

Täällä etelässä on suurin turistisesonki just nyt ja turistitreili on aika monella sama, eli melko vakiokohteet Argentiinassa ja Chilessä suuntaan tai toiseen. Ja kyllä meissä sen verran perusturrea on, että mekin halusimme nähdä näitä kohteita, joita matkan varrelle etelästä pohjoista kohti on. Eli me suuntasimme ensimmäiseksi Ushuaiasta bussilla rajan yli Chilen puolelle Punta Arenaksen kaupunkiin. Rajanylityksessä on tiukat määräykset, kuin Australiassa konsanaan, siitä mitä saa ja erityisesti mitä ei saa maasta toiseen tuoda. Lähinnä kiellot koskivat hedelmiä, vihanneksia ja ilmeisesti joitakin muitakin tuoretuotteita. Kovin selkeää homma ei ollut, joten varuilta 12 tunnin bussimatkan aikana ennen rajaa mutustelimme melkomoisen määrän matkaan mukaan tulleita hedelmiä niiden takavarikoinnin pelossa. Rajalla tarkastukset olivat kuitenkin melko ylimalkaiset ja mitään ei meiltä otettu pois.


Best sushi of the whole trip in Punta Arenas, Chile

Punta Arenaksen kaupungista ei ole juuri enempää mainittavaa, kuin tämän reissun parhaat sushit ja rikkinäinen Lantikka. Itse kaupungissa on noin 130 000 asukasta, mutta rakennuskanta on suurimmaksi osaksi matalaa pellistä rakennettua taloa toisensa perään.


Land Rover as it´s normal state: broken.

Hostelissa törmättiin kuitenkin heti ensimmäiseksi suomalaiseen Villeen, joka on täällä tekemässä tutkimustyötä Väinö Aueriin liittyvää graduaan varten. Meille tämä miekkonen oli ennen Villen tapaamista tuttu vain Helsingin kadunnimenä, mutta kyseessä on täällä mainetta niittänyt suomalainen tutkimusmatkailija, joka tutki 1900-luvun alkupuolella mm. Tulimaan topografiaa ja oli myös kiinnostunut alueen alkuperäiskansoista. Villeltä saimme hienon historiapläjäyksen koskien alueen tutkimusmatkoja ja Villen vinkkinä menimme myös käymään museossa, jossa on rakennettu aidon kokoiset mallikappaleet mm. tutkimusmatkailija Magalhaesin laivasta (1519->) ja Shackletonin retkikunnan "pelastusveneestä" (1914->). Museo on ulkomuseo ja sen sijainti on hienosti Magalhaesin salmen rannalla, mutta muuten alue muistuttaa lähinnä Tattarisuon teollisuusaluetta. Rakenteilla on myös Darwinin Beagle-alus, jonka pitäisi valmistua tämän vuoden puolella. Erityisesti tuosta Shackletonin retkestä kannattaa katsoa dokumentti vaikkapa Youtubesta: "Shackletons Antarctic Adventure Part 1, 2 & 3". Siitä selviää esimerkiksi käsitteet "pöljän/moukan tuuri", kun maailmaa lähdetään valloittamaan kokolattiamaton, eristämättömien talojen, vääränpuolisen liikenteen ja pussilakanattomien maasta. Muutaman stoutin jälkeen pubin lämmöstä kaikki näyttää niin helpolta.


Magalhaes´ ship replica in Punta Arenas. There is also Shackleton's "lifeboat". If you have time watch it from Youtube: "Shackltons Antarctic Adventure Part 1, 2 & 3". From the warmth of the pub everything sounds like a "good idea".


Magalhaes penguins at waters of Isla Magdalena

Käytiin myös päiväretkellä katsomassa yhtä suurista pingviiniyhdyskunnista parin tunnin laivamatkan päässä kaupungista. Magdalenan saari on luonnonsuojelualuetta ja siellä pesii noin 50 000 yksilön yhdyskunta. Meteli saarella on siis melkoinen ja pingviinit taapertaa melkein turistien yli mennessään pesiltään mereen kalastamaan. Toivomuksena on, ettemme tämän suuremmin niitä häirinneet, onneksi meidät ihmiset oli turvallisesti rajattu omille poluillemme ja suurin osa saaresta on ihmisiltä koskematonta. Saaren ympäristö kuuluu myös suojeltuun alueeseen, joten pingviineille on alueella runsaasti ravintoa.

Pingviinien seuraamisen lisäksi muiden nisäkkäiden seuranta oli mahdollista. Esimerkkinä wannabe-valokuvaaja. Muutama henkilö harrasti sotatilavalokuvausta, missä pompitaan maanisesti eri paikkoihin noin kaksi metriä kapealla polulla eri asennoissa ja otetaan mahdollisimman monta action-kuvaa lähes liikkumattomista kohteista (50 cm korkeista eläimistä, jotka kulkevat jopa 2km/h vauhtia kuivalla maalla, mutta eivät silti ole riittävän kömpelöitä kaatuakseen). Samainen henkilö kysyi laivassa kaveriltaan: "Riittääköhän 260 kuvan muistikortti?" Ajattelin tuota vitsiksi, mutta ei tainnut riittää. Mitähän nuo pingviinit ajattelivat tuosta?


While others are cuddling, others have to work... (Notice the flying sand)



I am quite sure this is a character from some animated movie

Kolmen yön jälkeen jatkoimme matkaa Puerto Nataleksen kaupunkiin, joka rakennuskannaltaan muistutti kovasti Punta Arenasta, pelti ja vaneri on täällä suosittu rakennusmateriaali. Vaikka itse kaupungissa ei ehkä ole mitään erityisesti turrea kiinnostavaa, on se lähimpänä Chilen ykkösluonnonpuistoa, eli Torres del Painen kansallispuistoa.


Been there, done that, where can I buy the t-shirt? Torres del Paine, 8th wonder of the world.

Turrejen virta kaupungissa on jatkuva ja KAIKKI menevät kansallispuistoon tekemään W-vaelluksen, eli viisi päivää kestävän kierroksen kansallispuistossa. Paitsi me. Yöpymispaikat puistosta reitin varrella, joko leirintäalueilla teltassa tai mökeissä, on varattava hyvissä ajoin etukäteen tai sitten vaihtoehtoisesti voi toki antaa matkatoimiston järjestää kaikki. Teki miten teki, reitin hinnaksi tulee joko kallis tai erittäin kallis. Meillä ei telttaa eikä makuupusseja matkassa ole ja vaikka kaikki olisi saanut vuokrattua Puerto Nataleksesta, päätettiin jättää kierros kuitenkin väliin.

Tämä on muutenkin nyt sitä "been there, done that"- meinikiä. Eli reitti on erittäin täynnä turisteja ja vaikka kyseessä on kohtalaisen rankka vaellus, lähtee porukka sinne kunnosta ja iästä katsomatta, ilmeisesti varustettuna suurella itseluottamuksella. Ihmiset, jotka eivät eläessään ole vaeltaneet, muuta kuin pubin lämmöstä kotiin, haluavat aloittaa harrastuksen juuri nyt, kun siihen vain lyödään tarpeeksi suuri hintalappu, tarpeeksi porukkaa radalle ja Lonely planet sanoo, että tämä on must. God damn - minä niin mieleni pahoitin.

Joka tapauksessa, puistoon on kahden tunnin matka kaupungista ja päätettiin tehdä sinne päiväretki ja mennä katsomaan puistolle nimensäkin antaneita Painen vuoria; torneja (Torres del Paine) noin kahdeksan tunnin vaellusreitille. Vaikka säätiedotus oli edellisenä iltana luvannut joka päivälle viikoksi eteenpäin pilvistä ja tihkuista säätä, oli sää aivan unelmahieno tuona päivänä. Aurinko paistoi ja lämpötila lähenteli kahtakymmentä astetta auringossa. Tuli mieleen Suomen kevätpäivät. Heti alkumatkasta piti riisua pitkät kalsarit pois ja iltapäivästä olimme jo lyhythihaisessa varustuksessa. Ja pitkästä aikaa, naamahan se paloi taas. Vaellus oli ylämäkivoittoista ja loppumatkasta meinasi Irriltä usko loppua, kun joutui kiipeämään viimeisten kivenlohkareitten yli. Näkymät koko matkalta olivat kuitenkin jylhät ja vaellus rankkuudestaan huolimatta hieno. Ja mikä hieno näky, perillä näimme kondorin liitelevän yllämme, kuva otettu 24x zoomilla, eikä se silti tee oikeutta linnulle.


Wild andean condor in flight status at Torres del Paine

Asko jatkoi vielä toisena päivänä toisen vaelluksen katsomaan Cuernos del Painen vuoria (Painen sarvet) ja suomalais-ruotsalaisen tutkimusmatkailija Nordenskiöldin mukaan nimettyä järveä, hyvä Suomi! Aika pieneltä muuten näyttävät edellisen päivän vuorenhuiput, kuvassa vasemmassa reunassa.


Cuernos del Paine.


Way to go Finns! Lago Nordenskiöld.



Seuraavana iltana sitten jatkettiin turistitreiliä eteenpäin. Haasteiden (kaikki varattu) jälkeen saatiin kuitenkin ostettua paikat iltabussiin El Calafateen, jossa odottaakin jo seuraava turistirysä, eli Perito Morenon jäätikkö.

Vaikka ollaan valiteltu sitä, että joissain paikoissa ei ole ollut ketään muuta matkaajaa missään, niin täällä sitten niitä onkin jo ihan joka paikassa. Samat naamat tulee hosteleissa jatkuvasti vastaan kun kierretään samaa turistireittiä. Jotenkin tuntuu, että olisi hienoa tehdä myös jotain muutakin kuin mitä IHAN KAIKKI tekee tai käydä jossain johon kaikki eivät ole menneet. Sehän tietty on jokaisen "travellerin" haave; olla jossakin missä KUKAAN ei ole aiemmin ollut... mahdotontako? Katsellaan onnistutaanko missään vaiheessa pakenemaan reitiltä ja keksimään jotain. Nyt kuitenkin vielä samoilla raiteilla kuin kaikki muutkin... Haasteita edessä!


And here we go again!