Kondoori, persikkasilmät ja flight of the bumble bee... El Calafate & El Chaltén, Argentiina

B or not 2B

El Calafatesta ei paljon raportoitavaa. Kaupunki on semmoinen plus/miinus OK. Rumissa kaupungeissa tällaistakin kaupunkia kaipaisi, mutta en kyllä tänne muuttaisi asumaan. Kaupungissa on paljon turisteja, repputuristeja ja "ainoastaan" kaksi nähtävyyttä: Perito Morenon-jäätikkö ja jäätikkömuseo.


Perito Moreno glacier in Patagonia. You can go near by foot (and bus) and be amazed by it.

Jäätikkömuseo oli kiinnostava, mutta ei sitä loputtomasti jaksa lumihiutaleestakaan lukea. Itse jäätikköön pääsee käsiksi vastapuolelta hyvinkin lähelle, joten oltiin oikein varattu seitsemän tuntia.

Lopulta vähempikin olisi riittänyt tähän, ööö... action-pläjäykseen. Kuuleman mukaan jäätikön pitäisi olla melkein 5km leveä, mutta kyllä tuohon on vähän jäämiehen-lisää tullut. Onhan se leveä, pitkä, korkea, valkoinen, sininen ja ajoittain siitä irtoaa lohkareita veteen. Dalai Lama-asenteella voisi tietenkin meditoida paikalla vuosikausia, mutta sen verran on jääpuikkoa nähty jo töidenkin puolesta, että tuollainen kolme tuntia olisi riittänyt vallan hyvin. Sitten tuohon jään ympärille on tietenkin rakennettu kaikenlaista turistihärpäkettä: kävelyä jäätiköllä, kiipeilyä, veneajelua ja vaikka mitä.


OK. Maybe seven hours is a bit too much just watching glacier? I think for a busy westerner our three hours is called almost meditation.

Katseet kohti El Chalténia. Toisilla on "Ojos de Gondor" (Kondoorin silmät) ja toisilla vain "Ojos de Durazno" (Pers, pers, persikan silmät).


Oh you are looking peachy

Ja mitäs sieltä näkyykään persikan läpi? Se on kummallista kuinka vähän paikallisia tai muitakaan kiinnostaa kondoorit täällä, kun niitä liitelee useampikin ilmassa. Kun mennään pohjoisempaan, niin kondoorin näkeminen on lähes uskonnollinen kokemus. Sama böördi se silti on, vai?


In Ecuador this would be religious happening but here people hardly even notice (except us). Wow!

Ja TAAS se kävi. Moukan tuuri. Saavuttuamme El Chalténiin, puistonvartija ilmoitti seuraaviksi viideksi päiväksi uskomattomia kelejä. Näihin ei yleensä löydy paljon katetta, joten suhtauduttiin varauksella. Mutta kelit olivat aivan poikkeukselliset. Mt. Fitz Royn yms. huiput sijaitsevat suuren jäätikön itäpuolella. Vallitseva tuuli tulee lännestä Tyyneltä mereltä, joten vuoret ja kylä jää lähes aina jonkinlaisen pilvimassan ja viileän ilman alle. Mutta ei nyt. Kuvat eivät tee oikeutta, mutta pistetään nyt.


Road to nowhere ... but back


We just had THE amazing weather and hiking around Mt. Fitz Roy and other mountains. Lucky Finnish! In that area it is very exceptional to have that nice weather. But we don't complain.

Suoraan kylästä pystyy tekemään päivävaelluksia kaikille nyppylöille. Sen verran näkymät ilmeisesti häikäisivät, että parhaimpana päivänä taittui 40km. Useamman päivän vaellukset esim. jäätikölle pilaa yleensä sää, samoin kun itse kiipeilyn itse vuorille. Nyt jälkikäteen lukiessa löytyi myös seuraava Wikipedia-päivitys: 2014 Between the 12th and 16th of February, Tommy Caldwell and Alex Honnold completed the first ascent of the much discussed "Fitz Traverse", climbing across the iconic ridge-line of Cerro Fitz Roy and its satellite peaks in southern Patagonia. Eli olimme juurikin tuolloin siellä. Hups! Olisi pitänyt tihrustaa vuorenrinteitä hiukan tarkemmin.




Sukulaisiakin tavattiin... Irina met some relatives in the woods (Woodpecker= Tikka in Finnish, Irina´s last name)

Raskas työ, raskaat huvit.


Hard day´s work takes it's toll. Slurps!


Next stop: Los Antiguos, Chile