"Missä palmupuut on puita vain..." Natal & Praia da Pipa, Brasilia

Madeiro beach

Kukapa osaa sanoa, mikä suomennettu ikivihreä alkaa noilla sanoilla?

Mutta asiaan. Eipä mennyt kuin Strömsössä lentomatkamme Nataliin. Lentoa edeltävänä päivänä huomasimme, että joko olimme tietämättämme menneet avioon ja Asko oli muuttunut Tikaksi, lennon varausjärjestelmä Aviancan sivuilla oli sekoillut tai sitten vain olimme kämmänneet lentovarauksen kanssa itse. Varauksessa siis luki meidän molempien sukunimenä Tikka. Tuossa vaiheessahan ei mitään ole tehtävissä, joten emme sen kummempaa alkaneet asiaa murehtia, vaan marssimme seuraavana päivänä kentälle ja suoraan Aviancan tiskille. Yllätys ei lienee ollut kuitenkaan kovin suuri, kun selvisi, että meidän pitäisi ostaa uusi lippu, nimenvaihtoa eivät kuulemma voineet tehdä. Ja selvää sitten tietysti oli, että saman päivän liput ovat hinnoissaan. Kyselimme myös vaihtoehtoa, että Asko tulisi myöhemmällä lennolla perästä, mutta 30 tunnin lentomatka vaihtoineen ja saman hintaisena ei juurikaan houkutellut. Ja tietenkään emme jälleen kerran saaneet yhteyttä nettiin kentältä, jotta olisimme voineet mahdollisesti hankkia varaussivustoilta halvemman lipun. Eikun pitkin hampain uusi lippu ja tsi-tsing, 300 euroa rahaa kankkulan kaivoon! Suunnitelmanamme oli juoda osa rahoista takaisin ilmaisina drinksuna lennoilla, mutta kas, tämäkin suunnitelma kusi, kun Avianca Brazil ei tarjoakaan lennoillaan alkoholia (mitä helv...??). Tokihan sitä appelsiinimehua olis tietty voinut litkiä koko rahalla...


Praia dos Golfinhos, Dolphin beach in Pipa


Must be a very safe trip...

Saavuimme kuitenkin Nataliin ajallaan ja väsyneinä päivän seikkailuista, emme jaksaneet enää illan pimettyä jatkaa kentältä majoitukseen yleisillä, vaan otimme minivanin suoraan hostelille. Natal on 800 000 tuhannen asukkaan kaupunki ja avaruustutkimuskeskus NASA:n mukaan ilma siellä on puhtainta Etelämantereen jälkeen. Näin siis väittää meidän opaskirja, kuulostaa kyllä uskomattomalta, kun kuitenkin kaupungissa ollaan. Me emme huomanneet ilmassa mitään ihmeellistä, mutta kivahan se on kuvitella hengittelevänsä maailman toiseksi puhtainta ilmaa. Lämpötilat huitelee täällä 30 asteessa, mutta merituuli vilvoittaa mukavasti. Ja illalla lämpötila laskee mukavan viileäksi. Suorastaan erinomainen sää! Täältä on hyvä aloittaa lämmön varastointi rasvakerrokseen ennen Suomen syksyyn saapumista. Viivyimme kaupungissa viisi yötä, kun ei oikein jaksettu setviä heti uusia kuvioita ja paikka oli kiva.

Vuoden 2014 rantamallistoa Pipan malliin. KAIKKI miehet käyttää täällä speedoja...

Year 2014 beach swim wear line by Pipa. EVERY guy on the Pipa beach wears Speedos...

Neljäntenä päivänä lähdimme bussilla kohti Praia da Pipaa; 85 kilometriä etelään. Tämä Pipa on pikkuruinen, tosin kaikki turistifasiliteetit omaava kylä. Ympärillä on useita, upeita rantoja ja tämän voi sanoa nyt olevan sitä mitä Brasilian kuvitellaan olevan; palmupuita, hiekkaa ja caipiriña-drinkki huulessa aaltojen laulua kuunnellen. Ei muuten ole varmaan tullut mainittua, että ollaan oltu täällä Brasiliassa kuin perusturret muolimmalla; ei mitään yhteistä kieltä paikallisten kanssa. Toistaiseksi minimaalinen määrä paikallisia puhuu mitään muuta kieltä portugalinsa lisäksi, edes espanjaa eivät tunnu ymmärtävän, vaikka se lähellä portugalia onkin. Englannista on turha edes haaveilla. Ja eihän mekään yhtään portugalia osata, mutta osataan kyllä arvailla jotain espanjaa muistuttavia sanoja. Joten vähän turhauttavaahan tämä on välillä ollut, kun ei oikein saa itseään ymmärretyksi. Kielitaidottomuutensa nämä paikalliset korvaa kuitenkin iloisuudellaan ja ystävällisyydellään.

Paitsi tämä mies...

Except this guy...

Praia da Pipassa on siis useita UPEITA rantoja ja paikka on myös kuuluisa rannikkodelfiineistään, jotka tulevat suojaisiin lahtiin poikastensa kanssa lepäämään ja kalastamaan. Lähdimme heti ekana aamuna laskuveden aikaan kävelemaan Praia dos Golfinhoksen rantaa kohden toiveena nähdä näitä otuksia. Ja kas, siellähän ne polskivat sulassa sovussa meidän ihmisten kanssa. Uit siinä vaan upealla hiekkarannalla ja delfiinin selkäevä tulee näkyviin ihan melkein kosketusetäisyydellä. Uskomatonta! Ja vielä parempaa, kun huomasimme, että rantavedessä kalat hyppivät vedestä ilmaan paetakseen, niin siellähän ne delfiinit kalastelivat ryntäämällä ihan matalaan veteen. Tällaista saalistustahan me menimme katsomaan miekkavalaiden osalta viime helmikuussa, muttemme nähneet. Mutta kylläpä tämä oli upea kokemus, ihan sydämestä otti!


Dolphin playing with seaweed

Muutenkin rantapäivä oli aivan täydellinen. Vuokrattiin oikein turrejen tapaan aurinkovarjot, juotiin kookospähkinöistä kookosvettä, syötiin rantamyyjältä ostettuja tuoreita ostereita 70 sentin kappalehintaan ja syötiin toisen myyjän cashew-pähkinöitä. Ja paluumatkalla törmättiin tamariini-apinoihin, jotka oli ylittämässä autotietoa sähköpiuhaa pitkin.


Beach potatoes


Fresh oysters with lemon and olive oil on Madeiro beach


Tamarin monkeys crossing the busy road on a electric line

Tiesittekös muuten, että cashew-pähkinä on oikeasti siemen, puu on nimeltään munuaispuu ja pähkinän kuori on erittäin myrkyllinen? Ja Brasiliassa kasvaa maailman suurin pähkinäpuu. Niin, ja rannalla ei edes poltettu nahkaamme! Ja ehdittiinpäs harrastaa myös aina-niin-hauskoja hyppyjämme rannalla. Kirsikkana kakun päälle vielä delfiinitkin ilmestyivät myös kalastelemaan rannalla, johon olimme itsemme aamun jälkeen parkkeeranneet. Kyllä nyt kelpaa!


Jump, jump!