Hulinaa pukinpajassa! Quito, Ecuador

Vamos a ver. Neljä täyttä päivää takana Ecuadorissa, mutta aivan huikeasti on ehtinyt tapahtua ja tuntuu, että kaksi viikkoa olisi vierähtänyt. Sunnuntaina lähdimme aamupalan jälkeen retkelle läheiselle Pichincha-vuorelle (huippu 4790m). Sen sijaan, että olisimme ottaneet turistimaisesti taksin hissiasemalle, päätimme talsia puoli kaupunkia jalan mäkiä ylös ja alas. Pienenä kauneusvirheenä jouduimme kerran kysymään neuvoa ja ottamaan noin 200 metrin (yhden pysäkin) matkalle bussin. Muutoin vedettiin kyllä kohtalainen aamulenkki. Peukalosääntö korkeassa ilmanalassa; muistakaa hengittää. Näkymät ylhäällä olivat kyllä huikeat, kuten pikku Hiawatha kuvassa myös toteaa.

Hyppykuvan idea on vain osoittaa mihin suuntaa varjo muodostuu, eli kyllä sitä tällä kertaa on oikeasti päästy Helsinki-Vantaata pidemmälle. Hissiasema on noin 4100 metrissä ja siitä jatkoimme ehkä noin 100 metriä ylöspäin. Tästä olisi mahdollista jatkaa tietä pitkin aivan huipun tuntumaan, mutta matkaa olisi vielä noin 5km ja 5 tuntia lisää. Valitettavasti olimme käyttäneet paukut jo alkumatkasta kuin Vallu Kononen konsanaan.

Helpotusta tuskaan löytyi yllättäen mäennyppylän takaa, jossa oli paikallinen nakkikioski. Emme saaneet jonossa turpaan, tilaus osui kohdalleen, eikä sinappia löytynyt seuraavana aamuna rinnuksilta. Eli paikassa jäi paljon parantamisen varaa :)Alkuperäinen suunnitelma ruokailuhygienian suhteen oli edetä pikkuhiljaa kohti paikallista bakteerikantaa. Ja paskat!!! Vedettiin sitten tuossa korkeanpaikan snagarilla koko menu. Erikoisimpana ehkä siman kaltainen juoma; hiukan sakeampana ja väriltään vaalempana. ÄSS* ei kuitenkaan iskenyt, joten sekin on jo voitettu kanta.

* (Ärtyneen suolen syndrooma)

Tämän jälkeen muutimme asumaan isäntäperheeseen kaupungin toiselle laidalle ja aloitimme opinnot. Ja huh huh, pyöritys on melkoista nuorelle pojalle (siis minä) ja päivät ovat yhtä kielikylpyä tai hengenpelastusta. 4 tuntia virallista koulua espanjaksi, tämän lisäksi kotiläksyt ja epäviralliset espanjankieliset aktiveetit. Lisäksi vapaa-aika lähinnä jutustelua muiden oppilaiden kanssa englanniksi. Ja toki isäntäperheen kanssa yritetään kommunikoida mitä pystytään. Tässä männä aamuna talon hiljainen vanha herra innostui kertomaan alkuperäiskansoista espanjaksi siihen tahtiin, että meinasi tekarit tippua teehen ja lopulta melkein myöhstyttiin koulusta. Päivät täyttyy siis espanjasta ja englannista siihen tahtiin, ettei suomeksi ehdi edes riidellä. Kyllä täytyy sanoa, että on MAHTAVA meininki kaikin puolin. Nyt vaan pitää toivoa, että tuon siivilän silmäkoko tuolla päässä olisi sen verran tiheä, että edes jotain sattumia jäisi pohjalle.

Itse asuinalue on ylempää keskiluokkaa ja sen kyllä huomaa. Ero Downtowniin on huomattava. Kaikki on siistiä, organisoitua ja ainakin tuntuu todella turvalliselta. Quitossa kun nuo taskuvarkaudet ja ryöstöt ovat valitettavasti arkipäivää. Koululle on matkaa noin 100 metriä, joten herätys aamuisin on noin 07.45. Joten ei tämä ole pelkkää juhlaa. Mukaan mahtuu myös ruusuilla tanssimista. Ollaan oltu myös tyytyväisiä kouluun, joten loput jää omiin käsiin - valitettavasti. Tosin ensimmäisenä aamuna menimme koululle tasokokeeseen, jonka piti REHTORI. Ja täytyy myöntää, että jonkinmoinen Diablo kaveri on. Siinä varmasti Irrillä lirahti housuihin kun meni haastatteluun. Itsekin olin näkevinä pienet sarvet kaverin italiankikkaran seasta ja kun kaveri hymyili, niin mielestäni kulmahampaat kasvoivat selkeästi. Nyt ymmärrän vanhempia, jotka laittavat valkosipulin ja hopeatikarin ekaluokkalaisen repun pohjalle.

Mikään ei muuten ole niin viisas kuin insinööri, paitsi ecuadorilainen insinööri. Kun aikanaan kehitettiin 800Hz taajuus matkapuhelimille, niin täällä oli pakko pistää hiukan paremmaksi. Käytössä on 850Hz taajuus. Käytännössä useimmat ulkomaiset puhelimet ovat mykkiä täällä päin päiväntasaajaa. Jepuli jee. Eli meitä ei toistaiseksi saa puhelimella kiinni. En tiedä mikä paikallisten savumerkkien tai kirjekyyhkyjen taajuus on, mutta selvittelemme asiaa. Nyt tulee uni silmään, joten lopetan raportin tältä erää tähän. 10-4.

Ai niin ja tämäkin vielä. Nyt eletään syyskuuta Ecuadorissa!!!