Hupsista ja anteeksi! Papallacta, Ecuador.

Tervepä terve pitkästä aikaa! Pahoittelut radiohiljaisuudesta. Selityksien top 3:
1) Miniläppärin virtajohto oli tullut matkansa päähän, eikä koneen käyttäminen onnistunut mitenkään.
2) Tämän lisäksi Quiton asuinpaikan nettiyhteys ei palannut toimintaan koko loppuasumisemme aikana.
3) Aivan liian paljon tapahtumia ja mahtavia hetkiä murehtiaksemme yhteyksiä.
Suuren syyllisyyden painaessa hartioitamme olemme päättäneet uhrata osan LAUANTAI-illasta blogin kirjoittamiseen.

Tällä hetkellä olemme siis Riobambassa, josta löysimme paikallisen sähköpajan. Jos mietitte mihin 80-luvulla hylätyt televisiot hävisivät, niin luultavasti tämän jampan pukinpajaan. Kuten arvata saattaa, niin mestari osasi asiansa. Hinta oli $8, mutta riemuitseva asiakas pyöristi sen $10, koska vältyttiin uuden koneen ostolta. Tältä näyttää onnellinen asiakas ja myyjä.

Tarkoituksenamme oli viettää tämä viikonloppu Bañoksessa pienen kouluporukan kanssa, jonka kanssa olimme Tenassa edellisen viikonlopun. Kaverit kuitenkin palasivat kouluun Quitoon ja suuntasivatkin täksi viikonlopuksi pohjoiseen. Oikeastaan hyvä, koska bussimatkalla tänne huomasimme erikoisia pystysuoria pilvimuodostelmia Tungurahua-tulivuoren yllä, joka sijaitsee aivan Bañoksen vieressä. En muista nähneeni samanlaisia Himoksen yllä.

Kyseisestä vuoresta on hiukan leppoisampi kuva blogimme Baños-osion alkukuvana. Tällä hetkellä olemme kuitenkin ilmeisen turvassa 25 km päässä ihailemassa töräyttelyä. Vai mitä päättelisitte paikallisen nuoren parin reagoinnista näkymään savuavasta tulivuoresta (joka muuten sijaitsee 180 astetta toiseen suuntaan)? Meille tuollainen aktiivisuus on sen verran uutta, että tuijoteltiin tänään vuorta naama punaisina. Eli aurinko teki taas kerran tepposet. Varsinaiset amatöörit.

Mutta pieni pikakelaus taaksepäin edellisen postauksen jälkeisiin tapahtumiin. Asumisen loppu sujui vähän sekavissa tunnelmissa, kun perheen abuelo, eli vaari sai sydänkohtauksen toiseksi viimeisen viikon torstain ja perjantain välisenä yönä. Señor joutui sairaalaan, leikkaukseen ja tehohoitoon, jossa hänet pidettiin 4 päivää koomassa. Luonnollisestikaan hän ei enää meidän aikanamme ehtinyt palata kotiin. Toivottavasti aivan valloitttava herra selviää kohtauksesta. Perhe vietti miltei koko ajan sairaalassa ja hyvästelytkin jäivät vähän puolinaisiksi. Kiva perhe ja kokemus kuitenkin kaiken kaikkiaan, mutta riittävästi Quitoa.

Viimeisenä viikonloppuna pyörähdettiin kahdestaan Papallactassa, joka on kuuluisa kuumista lähteistään. Menomatkalla sattui pieni hässäkkä. Bussi ei harvivinaisesti ollut aivan täynnä ja olimme Irrin kanssa perimmäiset matkustajat. Käytävän toisella puolella kuitenkin matkusti yksinäinen miesmatkustaja, mutta ilman mitään matkatavaroita ja ilmeisesti myös chilipippuri takapuolessa. Sen verran hyperaktiivinen kaveri oli katsellen ympärilleen ja vaihdelleen istumapaikkaa. Sen vähä mitä maailmaa olen nähnyt, niin tämä habitus kertoi, että otsassa olisi voinut lukea "roisto" ainakin kolmella eri kielellä. Roiston yhteistyökumppani astui bussiin myymään purukumia ja lopulta asettui juttelemaan meille mukavia. Itseasiassa kaveri yritti blogata näköyhteyden käytävän toiselle puolelle, kun toinen varasti ylähyllyltä edessäolevan matkustajan laukun. Minulle on kuitenkin kehittynyt andienkondoorin näkökyky ja huomasin tapahtuman. No ainakin kondoorin ulkonäkö ja yhtäläinen dieetti (raadonsyöjä). Suoraan sanoen en ollut varma miten toimia, varsinkin kun myyjä oli suht suurikokoinen. Yritin kuitenkin käsiliikkeillä mahdollisimman vakuuttavasti näyttää roistoja "iskemään tietä". Lopulta päädyin myös hiukan vauhdittamaan poistumista pienillä potkuliikkeillä. Roistot laittoivat laukun takaisin ja poistuivat bussista, mutta eivät näyttäneet kovin iloiselta minua kohtaan. Vasta jälkikäteen pystyin sanomaan nukkuvalle perheelle mitä oli tapahtumassa. Pienen hälinän säestämänä jatkoimme kuitenkin matkaa miehen kiitellessä avusta. Sellasta täällä on välillä.

Tähän loppuun vain muutama kuva kuumista lähteistä.

Jälkiruuista, jotka nautittiin paikallisessa hienostohotellissa. Joskus on vain pöystäiltävä. Olivat juurikin, niin hyviä kuin näyttävä. Baarin työntekijä muuten luetteli suomalaisia formula- ja ralliajajia kunnioitettavan määrän.

Paikallinen tuote on grillattu lohi. Ei siis enää samainen hienostohotelli. Ja mitä siellä onkaan seinällä lisäämässä ruokahalua: Naulattu näätä!