Cotopaxi & Canela, Ecuador

Jatkettiin reissua siis kohti Cotopaxin kansallispuistoa, josta oltiin varattu parin yön majoitus. Sovitut treffit Machachin hevospatsaalla klo 11 tiistaina onnistuivat ja meidät napattiin kyytiin kohti Secret Garden-hostellia 3600 metrin korkeuteen. Hostelli sijaitsee siis hyvin lähellä jo aiemmin mainittua Cotopaxi-tulivuorta. Hinta oli meidän budjetilla hiukan suolainen $35/hlö/yö, mutta siihen kuului kylläkin kaikki ruuat, koska lähellä ei ole kuin joitakin paikallisia asutuksia.

Nyt vaan kävi niin, että tässä paikassa osui kaikki fengsuit, karmat ja johdatukset kohdilleen. Aivan mielettömät päivät upeassa seurassa, upeissa maisemissa ja upeissa puitteissa. En oikein keksi oikeita sanoja, mutta sanottakoon vaikka: huh huh! Saas nähdä ylletäänkö samaan enää tämän retken aikana...

Asumuksenamme toimi ensimmäiset yöt "leikkimökki". Askolle ei mainittu varauksen yhteydessä pituusrajoituksesta, joka oli noin päänmitan vähemmän kuin nykyinen pituus. No niska suoristui jacuzissa lilluessa.

Hostelissa oli myös kotieläimistönä laamojen, hevosen ja kolmen koiran lisäksi kuuden viikon ikäinen Canela-vasikka, joka piti itseään kylläkin koirana lehmän sijaan. Joka ilta Canela tuli sisälle yhdessä koirien kanssa ja makaili lämmitellen takkatulen ääressä. Canela, suomeksi siis Kaneli, oli löydetty ihan pienenä yksin ruohotasangolta sen emän lähdettyä matkoihinsa. Gondori oli jo pyörinyt sen ympärillä vaanien, kun paikan työntekijä Victor löysi sen ja toi sen hosteliin. Canela nauttii joka päivä kaksi litraa läheisiltä tiloilta saatua lehmänmaitoa olutpullosta tuttipullokorkilla ja viettää mukavaa elämää yhtenä lemmikeistä. Saas nähdä miten käy kun se kasvaa isoksi lehmäksi ja haluaa edelleen viettää aikaa takkatulen ääressä! Ulko-oven avaaminen sujuu siltä nimittäin ihan pian hyvinkin itsenäisesti.

Asko yritti myös kiivetä Cotopaxin jäätikölle, mutta huono sää ja jäätiköllä riehunut sähkömyrsky estivät aikeet. Ihan huipulle saakka onkin paljon kalliimpaa, raskaampaa ja vaativampaa kiivetä, joten normipäiväretket yltävät vain noin 5000 metriin. Suutuspäissään Asko juoksi 10km matkan luonnonpuistosta takaisin majapaikkaamme ja amerikkalaiset olivat samantien vakuuttuneita, että maratoonari sen on oltava pakosti! Voi mahoton tuota ameriikan meininkiä.

Onneksi seuraavana päivänä tekemämme kolmen tunnin ratsastusretki ruohotasangolla, eli paramolla korvasi hiukan harmitusta. Aivan uskomattomia maisemia, joita kamera toistaa aivan liian huonosti! Hepat oli arvioimme mukaan hyvässä kunnossa ja kohtelu hyvin asiallista. Irrin heppa oli kaikista pienin kooltaan, mutta sitäkin pippurisempi. Nimeltään Pitufo, eli espanjaksi smurffi. Halusi mennä koko ajan edellä ja juosta kaikista koviten, jopa ylämäkeen korkeudessa 3800 metriä!

Lepäilimme siis neljän päivän ajan nauttien hienoista maisemista ja rauhasta. Tulipa vapaaehtoisen työntekijän kanssa yhtenä päivänä puheeksi takapihan marsutarha ja seuraavana iltapäivänä napattiin välipalaksi luomumarsu ihan paikan omasta tarhasta. Olisi saanut vielä valita yksilön, nimetä ja olla läsnä lopetuksessakin. Siihen vedimme omat rajamme ja annoimme napakan keittiöihmeen (paikan kokki) hoitaa asian. Maistui ok, mutta kovin on luista syötävää. Sattuipa lomaan myös pari aurinkoista päivää, vaikka täällä sadekausi onkin ja sinisen taivaan alla pystyi näkemään Cotopaxin lisäksi myös Ruminahui-, Illinizas-, ja Corazon-tulivuoret kaikki samaan aikaan. Ecuadorissahan on siis jotain 50 tulivuorta, joista noin yhdeksän on kovinkin toimivia, jo aiemmin mainittu Tunguragua ja Cotopaxi mukaan lukien. Cotopaxin alue onkin nimeltään La Avenida de los Volcanoes, eli jotain niinkuin tulivuorten tie.

Tuntuu, että osa mielestä jäi tuonne tasangoille kuljeskelemaan... Ihan täydelliset neljä päivää ja tähän saakka hienoimmat hetket täällä. Ei voi kuin suositella 100-prosenttisesti ja yrittää jakaa teille näitä uskomattomia maisemia täältä. Toivottavasti pääsette edes vähän fiilistelemään niiden kautta.

Alfonso ja auringonnousu

Tällasta tavallista pokkarikameralla.


Kriketin avoimet mestaruuskisat 3600 metrissä sekajoukkueella FIN, ARG, SUI, CAN, AUS, NED, ENG.


Jos pikku Jorma-Liisa kotona kinuaa lemmikkimarsua, niin vastakkaiset sukupuolet vain samaan tilaan, eikä aikaakaan. Tässä mallia haciendamme takaa.


Ja kun pojat tulevat katsomaan keskiviikkoillan metsureiden liigaa on snäksit valmiina.


Rouskis!