Junamatkailua, ripulointia ja yleistä löpinää. Riobamba & Cuenca, Ecuador

Kylläpä aika rientää, vaikka vaan lomaillaan. Tällä hetkellä ollaan jo rannikolla, mutta laitetaanpa tänne pikakoostetta menneestä. Kauniiden maisemien jälkeen suunnattiin Cotopaxilta Riobambaan Bañoksen sijaan tulivuoren alettua puhkua matkalla. Riobambassa ei mitään ihmeellistä tapahtunut aiemmin mainitun tietokoneen korjauksen ja normaalin naaman palamisen sijaan. Ahaa! Paitsi käytiin aivan huikealla juna-ajelulla. Vai miltä tämä kuulostaa?

- Junamatka maksaa $25 henkilöltä.
- Juna kulkee pisteestä A takaisin pisteeseen A pisteen B kautta, eli käytännössä ei mihinkään.
- Juna kulkee aivan liian hitaasti.
- Juna vaihtaa pari kertaa suuntaa kesken matkan.
- Junassa on suuri joukko henkilöitä ilman lääkitystä.

AIVAN! Lakkoilevalta VR:ltä! Sympatiat täältä sinne.

Kyseessä oli siis turistirysä Nariz del Diablo (Paholaisen nenä, mukamas vuoren muoto, ei nähty, näettekö te?), joka on täällä kuuluisa junamatka (ja myös ainoa laatuaan ja suunnattu vain turreille, olishan tästä pitänyt jo arvata!).



Junaan päästäkseen joutuu luonnollisesti ensin matkustamaan kaksi tuntia bussilla Alausin kylään, koska juna ei enää kulje Riobambasta käsin. Junarata on rakennettu vuoristoon ja korkeuserosta johtuen junan pitää päästä ylhäältä alas, joudutaan keksimään niinkin mullistava keksintö kuin rata, jossa juna vaihtaa suuntaa tehden siksakkia matkalla alas. Mainoksissa luvattiin upeita maisemia ja henkeä salpaavia käännöksiä. Ja kaikki tämä junan katolla käsin. Mutta ehei, ei enää! Tämä jouduttiin toteamaan asemalla, kun kiivettiin noin 30 lihavan amerikkalaisturren kanssa sisään vaunuun. Tämän jälkeen hiukan yli tunti puksuttelua noin 30km:n tuntivauhtia pitkin vuorenrinteitä maisemien ollessa vain hiukan jännempiä kuin välillä Hki-Korso. No, olipa vähemmän kännisiä avohoitopotilaita (tai sitten oli avohoitolääkitys kunnossa). Maisemien jälkeen tunnin odotus Sibamben "asemalla", jossa "ihan oikeat" sibambelaiset vaan ihan ilosta tanssii päivästä toiseen kansantansseja. Tämän jälkeen sama junamatka toiseen suuntaan takaisin, jihuu, ihan erilaista! Oli kyllä tähän mennessä turhin ja myös kallein reissu, joten kyllä tässä täytyy ihan uunoksi itsensä tuntea, että tällaiseen lähtee mukaan! No, näitäkin kokemuksia täytyy olla, jotta keskinkertaiset kokemukset tuntuvat mahtavilta. Tai sitten ei vaan tarttis!

Ja laitetaan toinenkin matkalta otetut kuva. Kuvat siis à $25, saa ostaa!



Mutta kuten kaikissa pilvissä, myös tässä oli kultareunus. Asko vietti koko matkan ripuloidessa ja kuumeessa, joten olisi harmittanut jos olis pitänyt kärsiä yhtään hienommassa kohteessa =)

Ja näin olikin sitten aika jatkaa matkaa Riobambasta eteenpäin, mutta sitä ennen pari otosta paikallisista väännöksistä/väärennöksistä, näyttääkö yhtään tutuilta? Näiden lisäksi joku teistä ehkä muistanee myös edellisen reissun valokuvan McLomosta, joka oli kumman tutun näköinen kultaisine kaarineen, liitetään sen muistin virkistämiseksi myös tähän kun niin hyvin sopii samoihin väännöksiin.

Oltiin taas sovittu treffit Cotopaxin matkaseuralaisten Martinan ja Giorgioksen (SUI) kanssa Cuencaan. (Täällä mantereella on muuten ihan älyttömästi sveitsiläisiä!). Joidenkin henkilöiden kanssa vaan synkkaa samantien. Joten mennään ehdottomasti syömään edamia Sveitsiin ja tanssimaan tsirtakia Kreikkaan, kun palataan. Tosin siihen on kyllä vielä matkaa. Ylipäänsä meillä on käynyt tuuria tapaamiemme ihmisten kanssa. Tavattu paljon älyhyviä tyyppejä.

Bussimatka Cuencaan oli jälleen yllättävän pitkä (5h) ja mutkikas, eikä Irri ollut taaskaan muistanut ottaa pahoinvointipilleriä. Cuenca taas on jälleen yksi kaupunki maailmanperintökohdelistalla, mutta havaintojemme perusteella pääsy listalla vaikuttaa tällä kertaa ansaitulta. Kaupunki on kivan kokoinen ja erittäin kaunis, uskaltaisiko jopa sanoa, että tähän mennessä kaunein kaupunki koko maassa?

Päätettiin laittaa ranttaliksi ja suunnattiin pariskunnan kanssa heti kuumiin lähteisiin läheiseen Bañoksen kylään, joka ei siis ole se aiemmin mainittu, vaan vain saman niminen. Otettiin kylpylästä KOKO hoito. Tähän kuului eri väriset mutakylvyt, kylmät ja kuumat lähteet, sekä koppihoito höyrylaatikossa. Valitettavasti tästä saunan esiasteesta ei ole kuvia. Paikka oli aika luxusta ja oltiin melkein omalla porukalla.

Kaksi hauskaa päivää opettaessa innokkaille sveitsiläisille suomen kielen tärkeimpiä ilmauksia, kuten "nenäkarva", "tonttulakki" sekä "käsipyyherullajärjestelmä". Olivatpa myös itse jatkaneet tapaamisemme jälkeen kielen jatko-opintoja ja oli jo opittu mm. tärkeä ilmaus kuten "syyttämättäjättämispäätöksensäkö". Itsepähän halusivat!

Mutta vakavampiin aiheisiin, eli nyt alkaa valitusosuus: kun nyt olemme siirtyneet jatkamaan matkaa paratiisirantojen toivossa rannikolle, olemme joutuneet toteamaan, että joskus tämä matkailukin on tylsää, vaikka uskoisi ehkä muuta. Vaikka lämpöä riittää, vetää mielen matalaksi pilvinen sää, paikkojen tyhjyys (on low season) ja se että täällä tuntuu todella joutuvan etsimällä etsimään kauneutta, niitä rumia kyllä riittää. Tuntuu toistaiseksi siltä, että tämän maan kauneus on vuorilla, ei niinkään täällä meren läheisyydessä. Ja kun nyt päästiin valittamaan, niin myös ruoka on jopa mauttomampaa kuin kotona, joten kuljetaan oma chilikastike laukussa. Kauhean pinnallistahan tämä tällainen valitus tällä etuoikeutettujen ihmisten vuoden mittaisella lomalla on, mutta kyllä tähän pitkään reissuun mahtuu joskus myös näitäkin tunteita. Lisäksi nyt on ollut tylsä vaihe ja ollut tarvetta koneelle ladatuille tv-sarjoille. Yrittänemme nousta tästä murheen alhosta...

Ja tässä paikallista katuruokaa