Adiós Ecuador!

Ibarrasta matkustettiin lyhyesti bussilla viettämään vikoja Ecuadorin päiviä Cayambeen, joka on hiukan lähempänä Quitoa ja siten lentokenttää. Paikkakunta on "kuuluisa" kekseistään ja juustostaan, meillä ei niistä sen enempää mainittavaa, eipä tartte ainakaan sen vuoksi palata. No, toki paikkakunnalla on muutakin tarjottavaa matkailijalle, kuten jo tutuksi käyneet tulivuoret (täällä samanniminen Cayambe 5790m, kuvassa) ja kolme kappaletta Mojanden kraaterijärviä. Koska vuoret on täällä aikas korkeita, on huippu usein näkymättömissä pilvissä, muttei onneksi yhtenä päivänä =). Upeaa! Cayamben alue on myös yksi Ecuadorin suurimmista kukkatuottajakaupungeista, kasvihuonetta on kasvihuoneen perään ja ruusuja riittää.

Majoituttiin paikalliseen haciendaan hiukan kaupungin ulkopuolelle ja olimme jälleen ainoat paikalla. Hyvä puoli oli, että sai nukkua hyvin ja oli oma terassi ja muuta. Haciendassa oli hevosia ja yksi paikkakunnan parhaista ravintoloista. Kyseltiin hiukan läheisistä vaellusreiteistä ja saatiinkin vinkki noista jo aiemmin mainituista järvistä, jonne kuulemma "kävelee noin 90 minuutissa lähikylästä". Lähdettiin näillä neuvoilla ja kartalla matkaan. Lähikylään bussilla ja viitan "Lagos de Mojanda 13km" kohdalla alettiin jo epäillä, ettei järvet apostolinkyydillä tule vastaan tänään. Ajateltiin kuitenkin, että joskos sitä kivoja maisemia näkis jo matkalla, vaikkei perille pääsisikään. Ei siis se päämäärä, vaan matka. Oltiin talsittu tunnin verran ylämäkeen ja matkassa ehkä noin 2km, kun paikallinen perhe pysähtyi autollaan meitä ohittaessaan ja tarjosi kyytiä ylemmäs. Hypättiin sitten kyytiin. Ehdittiin matkalla ylös kohti järviä korjata autoa pariin otteeseen (Señorin mukaan vika oli bensasuodattimessa, ainoa kerta 4 vuoteen kun auto piiputtanut) ja loppujen lopuksi autoilimme perheen kanssa puoli päivää järville ja takaisin. Ihan vain siis ystävällisyydestä. Hieno kokemus ja erittäin ystävällisiä paikallisia, vaikka tutustuminen jäi jonkin verran pintapuoliseksi meidän vajavaisen espanjan ja heidän olemattoman englanninkielensä johdosta.

Cayamben oloon kuului myös hevostelua paikallisissa maisemissa, hevosina Dino ja Muchacho, olivat kovia poikia menemään ja erityisesti paluumatka sujui hyvinkin reippaasti (voi peppua!). Pysähdyttiin myös matkalla ruusutarhalla, josta suurin osa kukista menee Venäjälle.

Vikana päivänä lähdettiin nollalinjalle, eli täsmälleen ekvaattorille ja vuodelta 1585 peräisin olevalle haciendalle, jossa toimii vieläkin hotelli, tosin aika hiljainen sellainen, olimme taas ainoat paikalla. Upea paikka, mutta saattaisi kaivata pientä restaurointia ja erityisesti mainontaa. Kyllä täällä voisi amerikkalaisturrelta nyhtää hyvätkin rahat. Erityisen upeita paikassa olivat tietenkin puiden kukissa hyvin runsaina viihtyvät eri kolibrilajit!







Loppuarvio Ecudorista: ihmiset ovat todella ystävällisiä ja pääosin rehellisiä. Käytännössä juuri kukaan ei puhu englantia niin, että sillä täällä pärjäisi. Espanja on hyvin selkeää. Rikollisuudesta: ainakin suurkaupungeissa kuten Quitossa ja Guyaquilissa pitää olla varovainen, ryöstöt ovat arkipäivää. Meille ei sattunut mitään, emmekä erityisesti varoneet mitään paikkoja, mutta ehkä taksia tuli käytettyä normaalia enemmän. Ja rahoja on hyvä piilotella eri paikkoihin.

Ruoasta ollaan jo raportoitu pitkin matkaa. Ei voi kehua tämän maan ruokakulttuuria, solii! Mausteita piti lisätä aina itse, jopa suolan käyttö oli vähäistä. Rannikolla saa mereneläviä, jotka ovat hyviä pääsääntöisesti, ellei sitten satu saamaan vatsatautia (=ei niin hyviä). Hygieniataso täällä on hyvin vaihteleva.

Maisemia on joka lähtöön; tosi rumia ja roskaisia ja silmiä hivelevän kauniita. Kauneus meidän silmään löytyi vuorilta, joissa myös vaikeakulkuisuuden vuoksi on vähemmän ihmisiä ja siten vähemmän roskaakin. Aika vapaamielisesti täällä paikallisilta lentää kaikki roskat maahan. Maan kohokohta oli vuoristo, erityisesti Cotopaxin alue, jossa on tuo aiemmin mainittu La Avenida de los Volcanos. Rannoilta ei löytynyt mitään ihmeellistä, tosin olimme sään suhteen huonona ajankohtana paikalla. Ja jäihän tuota rannikkoakin vielä katsastamatta. Myös Galapagos jäi tältä käynniltä näkemättä, epäilemättä erityisen upea paikka, katsotaan päästäänkö sinne vielä myöhemmin reissua.

Aika lopettaa, nyt kamppeet kassiin, valuutta vaihtoon ja kohti Argentiinaa, ei kuitenkaan bussilla lampaan tapaan, vaan Kettu kuittaa Ecuadorista. Hasta luego!