Tule hyvällä tuulella! Buenos Aires, Argentiina

Sinne mennään mihin halvimmalla pääsee! Kun kerran 200€ saatiin 4356 kilometriä, niin sinne sitten. Tällä kertaa osuttiin siis Buenos Airesiin. Lento Ecuadorin, Perun ja Bolivian yli oli kapteeninkin mielestä vaikuttava. Mistä noille veijareille maksetaan, kun kesken lennon päivitellään naamakirjaa matkustamon puolelta? Toisaalta alumiiniputkilon ohjastajan työaika kuulutuksineen taitaa olla jotain 15 minuutin luokkaa :)

Irri osti muuten Cayambesta katukauppiaalta pohjalliset 1 dollarilla. Eipä arvannut, että olisivat Hi-tech lentokonepohjalliset. Muna vai kana? Eli tehdäänkö TAM:in lattiat ylijäämäpohjallisista, kysyy epätietoinen?

Buenos Airesiin saavuttiin kaikesta huolimatta aikataulussa ja ilman suurempia kommelluksia. Sääkin suosi ja lämpötila oli rapiat +25 astetta. Oltiin varattu hostelimajoitus kuuden hengen dormista. Heti huoneeseen saavuttuamme törmättiin israelilaiseen matkailijaan, joka esitteli itsensä sujuvalla suomen kielellä. Idan oli matkaillut kahteen otteeseen Suomessa. Intohimoinen Suomi-fani, joka oli kotomaassaan itsenäisesti opiskellut suomen kieltä aikomuksenaan muuttaa meille opiskelemaan kielen opittuaan. Eipä ollut valittamista miehen ääntämyksessä ja motivaatiokin tuntui olevan kohdallaan. Täytyi siis matkustaa 12 964km päähän Suomesta, että löytyi tämän aurinkokunnan ensimmäinen ihminen, joka varauksetta rakastaa kaikkea Suomessa. Siinä mallia meillekin näin itsenäisyyspäivänä. Kättä lippaan suomalaiset! Seuraavan kerran oli menossa Suomeen helmikuussa moottorikelkkasafarille??? Joten, kun luet tätä Idan, niin eikun tervetuloa tai tervemenoa vaan!

Falklandin sota, anteeksi Guerra de las Malvinas. Ei unohdu täällä.


Kyseinen dormimajoitus muuten ei ollut ihan priimaa. Kerrossängyt oli niin huterat, ettei alasängyssä nukkuvaa voinut kääntymättä herättää. Lakanat sängyissä olivat noin 20 senttiä liian lyhyet ja hyvin liukkaat. Tämän lisäksi huoneen muut neljä brasilialaista asukkia tapasivat joka yö bilettää aamuun saakka tullen noin klo 01.00 vaihtamaan menovaatteet partaveden kera päälle ja palaten reissultaan noin kello 06.00. Ja jokainen huoneeseen saapuminen aloitettiin kattovalon päälle laittamisella ja iloiselle "hola"-tervehdyksellä. Kyllä nää on kohteliaita! Hyvät tuulet katosi sen tien!



Olisikohan Ecuadorin kehittymättömyys tuonut sisäisen kaupunkilaisemme esiin, koska yllättäen viihdyimmekin suurkaupungissa? Kaupunkia voisi luonnehtia eurooppalaisen oloiseksi ja siistiksi kaupungiksi, mutta myös rosoisempaa puolta löytyy. Arkkitehtuuria on tuotu eri puolilta maailmaa, eri aikakausilta mm. Pariisista ja New Yorkista, sekä tietenkin Köyliöstä 188o-luvulta.

Lähdettiin ekana päivänä hostelin tarjoamalle ilmaiselle hautuumaakierrokselle. Ja kyseessä ei ole mikä tahansa kalmisto, vaan rikkaan ja kuuluisan viimeinen leposija kaupungissa, jonne on haudattu ehkä kuuluisimpana Evita. Hienoa mausoleumia toisen perään, paljon tarinoita ja opas oli ihan loistava.

Mentiin israelinystävän mukana myös sohvasurffaajien tapaamiseen. Katsotaan, jos saadaan aikaiseksi liittyä uudelleen surffamaan. Paikalla oli mm. kurdilaiset juuret omaava ruotsalainen, jolla oli aikoinaan myös suomalainen tyttöystävä, jonka ansiosta veisteli myös suomea ainakin kirosanojen osalta täydellisesti. Ollaan muutaman päivän sisällä tavattu kolme ihmistä, jotka ovat käyneet Suomessa ja osaavat ainakin muutaman lauseen suomeksi. Eli kohta ollaan tavattu ensimmäinen melkein kokonainen suomalainen.

Baarissa sattui olemaan myös Fernet Branca (kovin suosittu juoma täällä)-kisa, johon oli ihan pakko osallistua, vaikka juoma ei ihan omiin suosikkeihin kuulukaan (muisteltiin samalla joitakin ystäviä, joille kyseinen juoma maistuu meitä paremmin). No, Argentiinan vahvistuksen ansiosta tietenkin voitettiin kisa ja saatiin tuotekrääsää. SMURFFI!!!

Kärvisteltiin tutisevissa kerrossängyissä nelisen yötä ja löydettiin ihan huippuhyvä viimehetken hotellitarjous läheltä. Aah, oma pehmeä ja liikkumaton sänky, oma vessa, telkkari ja kukaan ei tunge yöllä huoneeseen. Käytiin Tigressä, joka on jokisuisto sellaisen tunnin junamatkan päässä kaupungista. Mikä saa hienoston rakentamaan talonsa suistoalueelle? Ihan vaan, koska pystyy? Sen lisäksi päivät meillä täyttyi puistopiknikeistä ja Irri kävi elokuvissa ja markkinoilla menettämässä matkakassaa (!!) ja minä kasinolla kartuttamassa (!!!) sitä.

Argentiinalla ei ilmeisesti mene kovin hyvin, ainakaan inflaatiosta päätellen. Tunnin päästä nuokin empanadat maksavat yhden peson enemmän. Rahanvaihtajat huutelee kaduilla ja noin 50% lisän matkakassaan saa nostamalla dollareita automaateista ja vaihtamalla ne katukaupassa pesoiksi. Tässä on tietenkin vaarana myös väärä raha. Tosin se on vaarana kaikkialla, missä saa vaihtorahaa. Katukaupan vaihtokurssi on sen verran hyvä, että pientä rahanpesua tapahtuu samalla. No, puhtaus on puoli ruokaa. Kaupungissa olo venähtikin sitten yli viikon mittaiseksi. Viihdyttiin, eikä osattu päättää mihin ilmansuuntaan lähdetään jatkamaan. Ongelmat ne on täälläkin. Päädyttiin sitten lentojen kallistuttua jatkamaan matkaa alkuperäisen suunnitelman mukaan Uruguayihin lautalla, kun löytyi vielä halvahkot lauttaliput.

Niin ja kyllä me tangoakin nähtiin. Ei tosin menty kalliille tangoillallisille, joita täällä meille turreille järjestetään. Omaan silmään vaan tuo ammattilaistango kaikkine kiemuroineen ei oikein iske. Mahdollisesti olen vain moukka ja aivan liian tietämätön koko lajista. Yhteistuumin päädyttiin Milonga-esitykseen, johon liputkin maksoivat kohtuulliset 4 euroa, 60 euron sijaan. Vieressä Irri poseeraa vakavan näköisen solistin kanssa. Tuohon hintaan sai tango-opetusta, orkesteriesityksen ja tanssia niin paljon kuin haluaisi. Hieno ilta, vaikka tultiin vasta tanssiopetuksen jälkeen. Ja normaalien ihmisten (ei meidän) tanssimana argentiinalainen tango, loistavan orkesterin, El Afronten säestämänä, oli todella hienoa katseltavaa ja kuunneltavaa!