Montevideo, Uruguay

Montevideossa vierähtikin sitten nelisen päivää. Buenos Airesiin verrattuna tämä on kuin Helsingissä pyörisi, miinus pakkanen ja muutenkin ehkä vähän erilaista =). Uruguayssa on siis noin 3,3 miljoonaa ihmistä ja niistä noin 1,5 miljoonaa asuu pääkaupungissa. Uruguay on yksi Etelä-Amerikan kehittyneimmistä maista, muun muassa lukutaitoisuusprosentti on miltei satayksi.



Maan presidentti José Alberto "Pepe" Mujica Cordano on hyvin pidetty ja suosittu täällä. Häntä kuvataan mm. Wikipediassa maailman köyhimmäksi valtionpäämieheksi, joka lahjoittaa 12 000 dollarin kuukausituloistaan noin 90 prosenttia hyväntekeväisyyteen, kasvattaa ja risteyttää krysanteemeja ja vannoo vegetarismin nimeen. Paikallisten mukaan presidentti ei juuri halua käyttää henkivartijoita, paitsi kolmejalkaista chihuahua-koiraansa. Ja presidentin ajoneuvo on vanha kuplavolkkari. Juttelemamme paikalliset arvioivat, että Pepe tulisi valituksi myös seuraavalle presidenttikaudelle. Sanoisimme, että hän näyttää melkoista esimerkkiä, vaikka lahjoittamillaan rahoilla lienee lähinnä symbolinen arvo. Ja hieno poikkeus varsinkin tämän maanosan valtiopäämiehissä, nyt ja menneisyydessä.

Montevideossa vietettiin myös itsenäisyyspäiväämme ja juhlistimme sitä asiaan kuuluvin menoin, ainakin juomapuolen osalta. Suomalaista Kossua ei jostain syystä löytynyt, joten jouduimme tyytymään naapurimaan tuotteisiin. Listalla oli venäläistä vodkaa, uruguaylaista viiniä ja lihaa, sveitsiläistä röstiä sekä italialaista seuraa. Lihan valitseminen kaupasta täällä on muuten aika hankalaa, nimien lisäksi arvioisimme, että lihanleikkuutavoissa on täällä eroja. Arvalla ostimme marketista picaña-nimistä fileen osaa noin 8 euron kilohintaan. Täälläpäin kyseinen osa on erittäin suosittua ja taitaa olla hinnakkainta mitä löytyy. Laitoimme pannun tirisemään. Ja vot! Kylläpä on melkomoisen hyvää!

Vietimme aikaa myös laukkakisoissa ja onneksi viimeisellä vedolla natsasi ja saimme melkein takaisin sijoittamamme rahat. Kysehän oli valtavista summista!

Yhtenä päivänä vuokrattiin pyörät tarkoituksena pyöräillä paikallisen vinkin mukaan katsomaan sunnuntai-aamun rumpujensoittoa läheiseen lähiöön. Ei löytynyt rummuttajia, eikä rumpuja ja päivän saldona oli 30 kilometrin lenkki syömään pehmikset paikalliseen jäätelökioskiin. Pyörät oli törkykalliita ja tosi huonoja. Vuokraamon taso oli ihan onneton, loppumatkasta korjattiin ketjuja ja polkimia noin puolen kilometrin välein.



Käytiin myös paikallisten seurassa fudismatsissa; Nacional vs. Miramar Misiones. Toisin kuin naapurimaissa, täällä katsomot ovat harvoin täynnä. Kiivasta meininkiä kuitenkin, ainakin Nacionalin fanikatsomossa, kun puhkesi käsirysy mellakkavarustein pukeutuneiden poliisien kanssa. Peli oli ilmeisesti sen verran pala kakkua, että oli aikaa muihin aktiviteetteihin. Lopputulos 4-1.

Mestaruus muuten ratkotaan syksyllä ja keväällä pelatuista erillisistä sarjoista. Kummankin sarjan voittaja pääsee finaaliotteluun, jossa ratkotaan mestaruus. Jos sama joukkue voittaa syksyn ja kevään sarjat, joukkue voittaa suoraan mestaruuden. Sitten on kuulemma vielä kolmaskin tapa päästä finaaliotteluun, mutta tämä jäi jotakuinkin epäselväksi. Olisiko joku cup-voittaja, tai jonkinmoisen narunvedon voittaja? Fanit ovat täällä maksavina osakkaina seuroissa ja muodostavat hallituksen, joka päättää seuran asioista. Seuroilla on myös yksityisiä rahoittajia, mutta he eivät pääse osallistumaan seuran hallituksen päätöksiin. Lisäksi melkein kaikki seurat ovat Montevideosta, mikä ei välttämättä ole paras asia. Toisaalta KAIKKI pyörii pääkaupungin ympärillä - kuten puolet ihmisistä. Mielenkiintoista jutustelua jalkapallosta ja aika paljon myös vierestä. Kiitokset vaan Juanille ja Francolle.

Vatsavaivat ovat muuten toistaiseksi jääneet Ecuadoriin, hygieniataso vaikuttaa olevan täällä parempi tai sitten kyse on onnesta, tottumisesta tai jostain muusta. Ruoka on lihapainotteista tai sitten pizzaa, yleisimmin erittäin runsaalla mozzarellatäytteellä. Yllättäen Montevideossa ravintolat pisti ovet kiinni kello 22 ja useimpina iltoina päädyttiin kokkaamaan itse, kun hostelin keittiö vielä oli hyvässä kunnossa ja välineet asianmukaisia. Hintataso matkustuksen suhteen on sekä Argentiinassa, että Uruguayssa aika korkea ja hinnat myös ravintoloissa korkeita. Joten rahaa kuluu täällä varmasti enemmän kuin etukäteen arvioi.

Asiasta tärkeämpään: Janne oli näköjään maailmancupin kisassa neljäs. Kuningaskotka on mitä ilmeisimmin katsonut mallia minulta ja hyppy alkaa kulkemaan. Näin se pitää. Uruguaylla on toistaiseksi sen verran vähän omia mäkihyppääjiä, joten ajattelin ottaa asian esille päällikkötasolla. Eikä aikaakaan, kun Ahosen patsasta on jo alettu rakentamaan.

Ja uskomattomia uutisia: olemme kyenneet päättämään etukäteen joulun matkasuunnitelman! Lennämme 23.12. Argentiinan Saltaan ja olemme jopa varanneet vähän fiinimmän majoituksen joulun pyhiksi. Sitä ennen kuitenkin vielä hetki tätä maata, nythän olemme jo ihan toisaalla kuin mitä tässä kirjoituksessa kerrotaan. Palataan astialle!