Colonia el Sacramento & Nueva Helvecia, Uruguay

Hyvää perjantaita 13. päivää! Tasan 13 viikkoa reissu takana ja saapuminen tälle mantereelle oli siis edellisenä 13. perjantaina, syyskuussa. Ollaan oltu tosi laiskoja päivittämisien suhteen, mutta puolustaudumme edes osittain sillä, että myös täällä on netittömiä ja jopa sähköttömiä paikkoja. Sitten täällä on päiviä, jolloin ei vaan tapahdu mitään.

Mutta palataanpa hiukan ajassa taakse päin. Buenos Airesista lähdettiin siis lautalla Uruguyn puolelle, kun lentoliput etelään olivat kallistuneet ja lentoaika oli venynyt yli 20 tuntiin. Tämän lisäksi etelässä olisi reitti pitänyt suurien turistimäärien vuoksi suunnitella erityisesti jouluksi ja uudeksi vuodeksi kokonaan etukäteen ja tähänhän me emme pysty. Matkattiin siis vajaan tunnin lauttamatka halvimmalla ja melko nopealla Buenos Airesin Linda Linesilla Colonia del Sacramentoon. Kyseessä on kaunis pikku kaupunki, mutta kovin turistoitunut mallia "Tallinna" ja vieläpä kovin kalliskin. Mitään erityistä raportoitavaa ei ole, paitsi erinomaiset chivito-sämpylät paikalliselta snagarilta.

Coloniasta jatkettiin kahden yön jälkeen Uruguayn Sveitsiin eli Nueva Helveciaan. Kyseiseen paikkaan on siis joskus 1800-luvun loppupuolella pesiytynyt paljon sveitsiläisiä, enpä tiedä mikseivät omassa maassaan halunneet asua. Ja onpa paikka toiminut toisen maailmansodan jälkeen myös karkumatkalla olleiden natsien piilopaikkana, nimittäin muun muassa tohtori Josef Mengele vietti sodan jälkeen joitakin vuosia kyseisessä kaupungissa melko rauhaisasti.

Me emme kuitenkaan sotarikollisia tavanneet, vaan päätettiin varata hiukan kaupungin ulkopuolelta majoitus ns. turistimaatilalta. Aiemmin tavattu Israelin-Idan nimittäin postasi naamakirjaan olleensa saunomassa Uruguayssa ja tämä luonnollisesti kiinnitti huomiomme. El Galope-farmin omistaa paikallinen pariskunta ja tilalla on useita hevosia Uruguayn gaucho-kulttuurin mukaisesti. Vietettiin hauskassa seurassa muun muassa Renaten kanssa kolmisen päivää paikan päällä.

Ja päästiinhän sitä siis myös saunaan, ihan kunnon itse rakennettu sauna puukiukaalla! Ja olipa hyvät löylyt. Ainoa miinuspuoli, tai siis parannettava asia, oli löylykauhan puuttuminen, jonka sijasta käytettiin metallista (!) kannua, joka vielä lämpeni kiehuvaksi kiukaan reunalla (!). No, ihan täydellistä ei liene voida näin kaukana Suomesta vaatia.

Uruguayhin asti on kuulunut viestejä, kuinka Holmenkollenilla kateelliset ovat vieneet parhaat hypyt Janne Ahoselta. Näin meitä vanhoja "kunnon" urheilijoita kohdellaan. Pistän tässä nyt oman tyylinäytteeni kehiin ja huomatkaa, hypyt suoritettu nollatuuleen ja paikallisbussia odotellessa. Jos siellä valintakomitea Sotsiin on kuulolla, niin hakemus koehyppääjäksi olisi tässä.





Päivät kului pyöräillessä, ruokaa tehdessä, hevosia paijatessa ja siirrellessä. Ja päästiinpä taas myös hevosten selkään, mutta tällä kertaa vain lavastusmielessä perinteisiin gaucho-hattuihin sonnustautuneena mate-bombilla suupielessä.



Uruguay on muuten kovinkin linturikas paikka ja itse valtion nimikin tarkoittaa Guaraní-alkuperäisheimon kielellä maalattujen lintujen jokea.



Itse heimosta ei sen sijaan ole mitään jäljellä, uruguaylaiset on kokonaan eurooppalaisten jälkeläisiä, alkuperäiskansat hävitettiin järjestelmällisesti kokonaan ja viimeiset jäljelle jääneet sitten laivattiin Pariisiin ihmisnäyttelyihin eurooppalaisten ihmeteltäviksi. Että täällä me turretkin sekoitutaan aika hyvin ulkonäöllisesti joukkoon; on muillakin vaaleaa tukkaa ja sinistä silmää.



Matesta puheen ollen, kyseessä on siis paikallinen matepuun lehdistä ja oksista valmistettu "tee", joka sisältää neljä kertaa enemmän kofeiinia kuin kahvi. KAIKILLA ihmisillä on täällä termari ja matekuppi eli kalebassista (pullokurpitsa) kaiverrettu kuppi, joka täytetään mate-lehdillä ja sitten vaan lisäillään kuumaa vettä päivän mittaan. Ja juomaa siemaillaan bombillan eli eräänlaisen pillin läpi niin, että lehdet siivilöityy pois. Ja sitten on tietty vielä nahkainen "salkku", jossa termaria ja oheistarvikkeita kuljetetaan, esim. töihin mennessä. Ja täällä matea juodaan ihan koko ajan, miten mahtaa uni tulla iltaisin?

Nueva Helveciassa oli muuten myös paikalliset olufestarit juuri siellä ollessamme. Suurin toivein menimme paikalle mielessä Oktoberfestin kaltaiset olutjuhlat yhteislauluineen ja hapankaaleineen. Olimme hyvissä ajoin paikalla odottamassa kulkuetta festareiden alkaessa, mutta mitään ei tapahtunut. Tosin joku muukin luuli juhlien alkavan ajoissa ja oli varannut itselleen eturivin paikan konserttilavan edestä. Ja joka ikisellä paikallisella on muuten taitettava tuoli mukana. Vaikka oltiinkin suunnilleen ainoat turret paikalla, niin pieni antikliimaksi koettiin, kun pitkiä pöytiä ja saksalaisia dirlandaa-pukuisia tarjoilijoita ei huhuilusta huolimatta ilmestynyt. Kovin hiljaiset olivat nämä festarit. Alueella tarjoiltiin samaa kaupasta saatavaa olutta ja joitakin nakkikioskeja oli, mutta myös hapankaalipuolella oli vaatimatonta. Vetäydymme alistuneena takaisin majapaikkaamme. Onneksi sentään kuulimme jotain melkein aitoa: uruguylaista jodlausta!