Luckily, some things never change, sekä lopun enteitä! Salta & Cafayate, Argentiina

Feliz año nuevo eli uutta vuotta vaan kaikille täältä Tucumanin kaupungista, täällä hellettä riittää! Joulu meni jollottaen Saltassa. Kummempaa joulufiilistä ei ollut tai tullut, se kai tarvinnee syntyäkseen ympärilleen perhettä, kynttilöitä, pimeyttä, kinkkua ja hyvää suklaata. Ja tietty hiukan viileämpää ilmaakin kenties; täällä lämpötilat hipoo +40 astetta ja muualle maahan annetaan uutisissa hellevaroituksia. Päädyimme aattona yhteen ainoaan auki olevaan ravintolaan, jossa ruoka oli huonoa, mutta viiniä sai kitata mielin määrin, mikä pelasti illan. Aattona meininki kaupungilla oli enemmänkin uuden vuoden ilottelua kuin harrasta juhlintaa ja ilotulitteet oli kovassa käytössä. Joulupäivä täällä oli ihan kuollut, onneksi oli kaapelikanavat, ilmastointi ja suklaata. Tapanina kaupunki rullasi normaaliarjen tapaan ja päästiin itsekin liikkeelle, muun muassa kaupungin kukkulalle maisemia ihailemaan ja torille oluelle. Huomatkaa muuten kuinka toinen iloinen oluenjuoja poseeraa kuvassa kameralle; silmät hymyilee, muu naama ei.



Saltaanhan meidät veti edellisen reissun kivat kokemukset; kaunis kaupunki ja erinomaisia ravintoloita, erityisesti liharintamalla. Ja onneksi jotkut asiat ei muutu, La Monumental-ravintola oli paikoillaan ja avasi vihdoin tapanina ovensa. Laatu oli edelleen kohdallaan ja hinnat samoin, parasta filet mignon-pihviä kahdelle kondimentsien kera. Voisimme julistaa toistaiseksi jopa parhaimmaksi pihvimestaksi missä ollaan koko mantereella tähän saakka käyty (JA myös edellisen reissun aikana). Ja koska hyvää ei kannata vaihtaa, söimme ravintolassa kahtena iltana. Nälkäinen syöjä jo kuvassa odottaa haarukan ja veitsen kanssa.



Saltasta ajettiin välipäiviksi muutaman tunnin päähän Cafayateen, joka jäi viime reissulta väliin. Kyseessä on pieni, kauniissa ympäristössä sijaitseva pikkukaupunki, jossa on paljon viinitiloja ja jossa kasvatetaan erityisesti Argentiinalle ominaista torrontés-viinirypälettä.



Viinitiloille menon estivät kuitenkin korkeammat voimat, olivatko sitten ylhäältä vai alhaalta, mutta ainakin kaikki ilmestyskirjan ennusmerkit näyttäytyivät meille. Edellinen ilta oli päättynyt iloiseen nuottiin jazzbaarissa. Olimme nauttineet edullisen illallisen paikallisessa ravitsemusliikkeessa. Yöllä totuus kuitenkin paljastui ja Askolla oli jälleen tuttu mahatauti. Vointi oli niin huono, että suunnitellusta viinitilakierroksesta oli turha haaveilla. Yö oli kummallakin mennyt hikoillessa ylikuumassa huoneessa vähintään +25 asteen lämpötiloissa. Kirkonkellot soittivat useaan otteeseen aamulla, vaikkei ollut edes sunnuntai (vai oliko se kumina vain Askon päässä?). Suunnittelimme yrittää vielä taksilla iltäpäiväksi yhdelle viinitilalle, jossa olisi ollut kierros kello 15. Noin klo 14.15 ukkonen alkoi jyristä, salamat leimahdella ja vettä tuli kuin ei koskaan ennen. Ja täällä laaksossa kuulemma sataa noin 300mm vuodessa! Kuuro päättyi vielä rakeisiin, joita tuli taivaan täydeltä sekä hostelin vedenpaisumukseen, joka levisi myös osaan huoneita. Ja eilen kun olimme saaneet valita huoneemme kolmesta vaihtoehdosta, päädyimme pitkällisen harkinnan jälkeen siihen ainoaan, joka nyt säilyi kuivana. Joten, ehkä nämä ennusmerkit olivatkin ylhäältä ja viinitilakierroksemme olisi epäilemättä päättynyt johonkin katastrofiin, ainakin maailmanluokan krapulaan. Päätin itse varustautua pahimman varalle ja tulipahan käyttöä myös snorkkelille.



No, onneksi seuraavana päivänä Asko pääsi jo liikkeelle ja lähdettiin katsastamaan yksi viinitila ennen bussia Tucumaniin. Bodega Piattellin tilukset oli ensiluokkaiset ja päästiin vielä yksityiskierrokselle ainoina englantia ymmärtävinä asiakkaina. Tila on ymmärryksemme mukaan toiminut vasta muutamia vuosia ja tuottaa tässä vaiheessa vain noin 100 000 litraa vuodessa Malbec-, Cabernet Sauvignon- ja Torrontés-viiniä.

Viiniköynnökset ovat sen verran nuoria ja haluavat tehdä vain laatuviiniä, että yhdestä puskasta käytetään viiniin vain kolme rypäleterttua. Loput kymmenen menevät lannoitteeksi tai kotieläimille. Lisäksi ikääntymiseen käytettävää ranskalaista tammitynnyriä käytetään vain kerran ja sitten myydään eteenpäin "halvimpien" viinien tuotantoa varten. Päästiin maistelemaan kaikista kolmesta rypäleestä tehtyjä viinejä. Asko taisi ensimmäisen kerran elämässään sylkeä viinin pois, voi mitä tuhlausta! Kun olimme pikkusormi pystyssä arvioineet viinit asiantuntevuudellamme, olikin aika poistua kohti bussiasemaa ja Tucumanin bussia. Cafayate oli hieno paikka, jossa on runsaasti viinitiloja, koska laakson ilmasto on kuulemma erinomainen viinin tuotantoon. Olisi voinut viipyä pitempääkin, mutta kun oltiin jo suunniteltu muuta. Joten ei voinut kun sanoa kuin auts ja moikat ja poistua uuden uuden vuoden viettoon muualle.