Hiekkaa, hellettä, hiekkaa! Capo Polonio & Punta del Diablo, Uruguay

Eletäänkö me valmiissa maailmassa vai ei? Menneen viikon Iltasanomien pääotsikko: "Piparikiukku purkautui bussiterminaalissa". Kuulemma ainakin yksi henkilö on loukkaantunut vakavasti - henkisesti. Että näin. Kakkosuutinen onkin jo huomattavasti isompi. Ahosen henkilökohtaisella valmentajalla ei ole varaa Sotsin matkaan. Ihmiset barrikadeille ja nopeasti!!! Itse olen ottanut jo yhteyttä Amnestyyn ja lahjoittanut puolet varoistani Unicefille. Jotain on tehtävä ja heti! Kaiken kaikkiaan voisi kai sanoa, että valtakunnassa kaikki hyvin.



Kun taas täällä Uruguayn sesonki, eli lomakausi on kuulemma aika tarkalleen tammikuun kaksi ensimmäistä viikkoa. Miksi näin keskittynyt, ei tietoa. Tällöin ihmiset pakenevat Montevideosta rannoille ja kaikki paikat ovat tukossa. Pienempien paikkojen asukasluku kymmenkertaistuu, kun tyhjillään olevat kiinteistöt vuokrataan lomalaisille. Noin 90% taloista omaakin jo nyt vuokrataan-kyltin ja useissa ravintoloissa remonttireiskat vasta paukuttavat viimeisiä kakkosnelosia paikoilleen. Joten näin ennen joulua on aika hiljaista, mutta kuitenkin riittävästi palveluita tarjolla. Sanoisin, että juurikin optimiaika matkustella rannikolla, kun yöpymishinnatkaan eivät ole korkeat. Toistaiseksi noin 10 päivän aikana kelit ovat olleet aivan mahtavat. Täysin pilvetön taivas ja noin 30+ astetta päivällä, joten keleistä ei voi valittaa. Merivesi on toistaiseksi viileää, joten viilentää myös ilmaa rannalla. Joten summa summarum, ollaan oltu aika lötkön ja pötkön, lomaillen lomasta. Eli ei mitään suurta raportoitavaa - taaskaan.

Cabo Poloniossa käytiin viettämässä pari yötä. Erittäin pieni paikka, jonne kuljetaan luonnonpuiston läpi omintakeisilla kuorma-autokyhäelmillä. Perillä on lähinnä kalastajakylä muutamine majapaikkoineen. Majapaikat on todellakin mallia PERUS. Sängyt ja pieni keittiö, sekä iso terassi meren rannalla. Aurinkoa, uintia, riippumattoilua, nautintoaineita ja jutustelua nuotion äärellä. Siinähän ne tärkeimmät. Saatiin nauttia myös eräästä espanjalaisesta bändistä, joka on kiertueella Etelä-Amerikassa, mutta lomaili kyseisessä paikassa. Muutamat vieraat osasivat laulun sanat, joten kyseessä ainakin semikuuluisa yhtye. Erittäin hauska sattuma. Niin, ja Cabo Polonion tärkein nähtävyys eli merileijonat.





Seuraavaksi matkattiin Punta del Diabloon. Ei varattu majapaikkaa, mutta kuultiin muilta kovasti kehuja Hostel de la Viudasta. Vau, ja kuuden yön jälkeen meiltä loppuivat ylisanat. Joskus vaan joku osaa tehdä asiat kuten ne pitää. Siinä on vissi ero, ollaanko "vain töissä" vai kun omistajat itse pyörittävät paikkaa. Sebastian esimerkiksi järjesteli unohtuneen kahvimasiinani takaisin Cabo Poloniosta, joka tosiaan sijaitsee hiukan hankalien yhteyksien päässä, ilman, että minun tarvitsi tehdä tai maksaa mitään. Enpä arvannut, että tulisi päivä, jolloin voisin arvostella jonkin majapaikan täydelliseksi.



15. joulukuuta se sitten pamahti! Törmättiin matkamme ensimmäisiin suomalaisiin. Juhuu! Olipas mukava päästä puhumaan suomeksi. Lisäksi hiukan grillailua ja surffaustakin (tai miksi tuota makoilua laudalla kutsuisi). Kiitokset Saaralle ja Lasselle mahtavasta seurasta. La Paloma oli ilmeisesti meille molemmille pieni pettymys, joten ei sitten taideta nähdä enää. Hyvät loppulomat teille!

Juu, eikä täällä aivan laakereilla ole maattu. Sebastianin opeilla tuollainen 30 hengen parillada luonnistuu meikäläiseltä sitten koto-Suomessakin. Kuvissahan näkyy vasta alkupalat. Lopussa kahdessa parilladassa hönkii lihaa kolmessa kerroksessa :) Nyt vaan pitää saada tarpeeksi suuri grilli. Tosin eihän meillä ole Suomessa taloa tai mökkiäkään. Tosin täälläkin talon rakennus aloitetaan perinteisesti tärkeimmällä, ELI parilladan rakentamisella. Eipä täällä juuri mitään ihmeitä. Kovasti joulua ja pakkasia odotellaan ;)