Soak in air 2: In search of sunlight! Piura & Los Organos, Peru

Olemme vaihtaneet maata ja valuuttaa!

Santiagossa vietettiin yksi kokonainen päivä hauskassa seurassa Annen, Nicholaksen, Charlotten ja Guillaumen kanssa. Meillä oli varattuna siis edullinen LAN:in lento pohjoiseen, Piuran kaupunkiin, Peruun. Ja koska lento oli halpa, oli lähtöaika myös epämukavimmista epämukavin; klo 05.25 aamulla. Taksi kentälle klo 02.30 ja eikun koneeseen. Koska meillä oli välilasku Limassa, jouduimme ottamaan laukun ruumasta ulos ja tsekkaamaan sen uudelleen seuraavalle lennolle. On se kummaa palvelua tämä lentoyhtiöiden palvelu nykyään, kun eivät pysty siirtämään laukkuja toiseen koneeseen vaikka kyseessä on sama lentoyhtiö. No, meillä oli lentojen vaihtoväli vajaa kaksi tuntia, mutta kun laukkua ei hihnalla näkynytkään, alkoi aika olla tiukalla koneeseen ehtimisen kanssa. Vajaan 20 minuutin odottelun jälkeen laukku yllättäen löytyikin jostain koneen/lentokentän uumenista ja lähdimme juoksujalkaa viemään laukkua kentän toiselle puolelle lastattavaksi uuteen koneeseen. Ja kenttä kun on vielä suunniteltu niin, jouduimme mennä kokonaan ulos kentältä ja uudelleen sisään tiskin kautta. Tiskillä virkailijat ilmoittivat meille, ettemme enää ehdi koneeseen, koska check-in on jo suljettu. Eikun jonottamaan uutta iltapäivän lentoa. Hetken päästä virkailija kuitenkin tuli kertomaan, että pääsemmekin lennolle ja laukkumme siirtyi kohti ruumaa. Pistettiin tässä vaiheessa juoksuksi ja ehdimmekin ihan mukavasti lähtöportille boordauksen vasta alkaessa. Kaiken tämän seikkailun jälkeen, olimme melko väsyneitä Piuraan saavuttuamme ja iltapäivä kului lähinnä nukkuen.

Piurassa kohtasimme yllättävän ongelman; emme saaneet nostettua rahaa yhdestäkään automaatista visoillamme. Onneksi mastercard tuntui toimivan, mutta ongelmaksi saattaisi pian tulla käyttövarojen rajallisuus, mikäli olisimme vain yhden kortin varassa. Kävimme selvittämässä asiaa muutamassa pankista ja siellä meille kerrottiin, että Perussa ulkomaalaiset voivat nostaa vain dollareita, ei paikallista valuuttaa, ja vaihtaa sitten dollarit soleihin. Yritimme sitten saada automaatista myös dollareita, mutta tämäkään ei onnistunut. Aloimme jo puolitosissamme miettiä maan vaihtoa ja keinot alkoivat olla vähissä. Toki olimme myös ottaneet yhteyttä pankkiimme ja kysyneet asiaa, mutta kun S-pankissa asiakkaana ollaan, ei viesteihin ihan heti ole ollut tapana vastailla. Vaikea oli uskoa, että meidän molempien kortit olisivat vioittuneet saman tien Peruun saavuttua, joten uskoimme, että paikallisen pankin antama dollariselitys olisi oikea.

Piurassa vietettiin asian selvittelyn vuoksi kaksi yötä, missä oli juurikin puolet liikaa. Eipä ole kovin kaunis kaupunki tämä ja muutenkin, kun viimeiset kolmisen kuukautta on vierähtänyt melko eurooppalaisen oloisissa maissa, tuntui todella, että ollaan saavuttu melko eri kehitystason maahan, kuten olemmekin. Korttiongelma ratkesikin sitten kun omasta pankista vihdoin tuli tieto, että visa-korttien magneettijuovissa oli ollut ongelmia juuri Peruun saapumisemme ajankohtana. Seuraavana päivänä kortit toimi normaalisti ja saatoimme alkaa suunnitella rannikon valloitusta. Kohti rannikkoa ja otimme bussin Los Organokseen, joka on pieni rantakaupunki melko lähellä Ecuadorin rajaa.

View from our bedroom window, not bad to wake up in the mornings

Los Organoksessa päästiin rantaelämän makuun, kun löytyi mukava majapaikka rannalta (kuva ikkunastamme). Täällä on mukava viettää aikaa rannalla ja surffaus on mahdollista, tää on meinaan yksi Perun surffauskohteista. Mutta ei tämä kyllä ole paratiisi kun kääntää katseensa rannalta muualle, silloin näkee vain kuivaa aavikkoa ja roskia joka paikassa tien varsilla. Meidän majapaikan osuus rannasta on siistimpi kuin vähän matkaa toiseen suuntaan, jossa rannallakin on runsaasti roskaa. Ruoka täällä kuitenkin on hyvää, tuoretta kalaa ja merenelävää saa täällä (vaikka ei kalastajista uskoisi) ja jopa muutenkin laitettuna, kuin vaan pannulla käyneenä.

A day´s catch...

even though not maybe from these fishermen...

Perulaisessa keittiössä tuntuu olevan enemmän yritystä kuin esimerkiksi ecuadorilaisessa ja se on yksi tämän maanosan kuuluisimmista keittiöistä, mausteiden käyttöä myös tunnutaan harrastavan. Käytiin myös snorklailemassa kilpikonnien kanssa läheisessä satamassa. Piti vaan varoa päätään, kun kalastusalukset pörräsi samassa satamassa kilppareiden ja meidän kanssa. Aika kiva kokemus taas, sanoisimme. Muuten tekemiset on vähissä täällä, suunnitelmissa on surffata ja mennä dyykkaamaan läheiselle hylätylle öljynporauslautalle, mikäli suunniteltu toteutuu. Elikkäs rennoissa meiningeissä homma etenee.