Kolibreja ja coriolisvoimia! Mindo, Ecuador.

Asuinpaikassa loppuivat rahat, eikä viikkoon ole ollut enää varaa nettiyhteyteen. Elikkä siksi postaukset on viivästyneet. Seli, seli ja SELI. Vasen kuva ei liity mitenkään nettiyhteyteen. Tilannekuva on Mindon matkalta, jossa tutustuimme uusimpiin hiihtohisseihin. Kyseiset mallit tulevat Suomen markkinoille luultavasti jouluksi. Kyseinen kulkupeli on käsikäyttöinen, joten hyvinkin ekologinen vaihtoehto. Aika Quitossa on kuitenkin jatkunut tuttuun malliin opiskellen. Edellisestä postauksesta poiketen kielen oppiminen onkin muuttunut yllättävän tahmeaksi ja olemme selkeästi taantuneet viikonloppulomailujen jälkeen. Tai sitten tippuneet kokonaan kärryiltä... Liekö syy runsaassa kielioppimäärässä, jota on alkanut tulla tunneilla ihan eri tahtiin? Ollaan mm. opittu kertomaan ainakin kolmella kiertoilmauksella kuulumisia ja kielioppirakenteet opiskeltuna espanjaksi eivät ole ollenkaan helppoja ymmärtää. Irri on jo kolmesti viikon aikana päättänyt lopettaa opiskelun kokonaan ja termi "no entiendo" (en ymmärrä) on alkanut tulla kovinkin tutuksi. Hitto, tämä ei ollutkaan helppo kieli! Paikallisten kanssa asiointi päivittäisissä toimissa sujuu ok, mutta muuten tuntuu verbit ja substantiivit katoavan päästä kokonaan luokan edessä. Ei tämä ennen vanhaan näin hankalaa ollut!

Luokkamme kokoonpano myös muuttui hiukan kun mukaan tuli saksanihme Christina, joka ihailee suunnattomasti Ameriikkaa, ei halua tai pysty odottamaan tunneilla vastausvuoroaan ja joka neuvoo joka käänteessä, vaikka häneltä ei kysyttäisi. Jopa toinen ameriikan luokkatoverimme on hermostunut kuulemaan kehuja maastaan ja kuuntelemaan kuinka nahkahousu tietää kyseisen maan asiat paremmin vietettyään siellä jonkin aikaa. Ja Kalifornia on ihan paras paikka koko maailmassa, ettäs tiedätte! Harvoin sitä tulee reissuilla vastaan kovin vastenmielisiä matkailijoita, ehkä tämä tapa reissata karsii joukosta ne pahimmat. Mutta on tämä yksikin liikaa. No, onneksi lähtee ensi viikolla mm. 3000 euron (!!) hintaiselle Galapagoksen saarihyppelylleen, jonka oli varannut jo Saksasta ja joka mitä todennäköisimmin on ihan parasta mitä kukaan on ikinä tehnyt.

Viikolle sattui myös suuri merkkipäivä, jota juhlittiin asianmukaisin menoin todennäköisesti ympäri Ecuadoria, siis Askon synttärit. Perhe yllätti iloisesti leipomalla kakun ja laulamalla onnittelulaulun paikallisesti, mihin meidän piti tietysti vastata asianmukaisesti omalla kielellämme. Voipi olla, että juhlavaan tunnelmaan talossa oli osansa myös perheen nuorimman tyttären samanaikaisella syntymäpäivällä. Täällä "kotonahan" siis olemme puolihoidossa eli syömme paikallisesti joka aamu ja lounas. Lounas koostuu meillä päivittäin kolmen ruokalajin kokonaisuudesta, eli massakausi on meneillään, kerätään tarpeellista rasvakerrosta kylmiä maita varten. Ruoat ovat olleet erittäin maukkaita, paikallisia ruokia, joita Doña Martha, 75-vee meille kokkailee. Esimerkkinä erikoisimmista keitot popcornin kanssa, siis sen ihan saman, jota meillä syödään elokuvissa, sekä banaanien, eli platanoksien käyttö lisäkkeenä. Koko perhe kokoontuu yleensä lounaalle talolle ja siinä sitten jutustellaan mukavia, siis espanjaksi,joten meillä on vähän vähemmän kerrottavia juttuja. Yritystä kuitenkin on. Perheen englannin taito on niukka, joten onneksi emme voi sitä kauttakaan kommunikoida, joten harjoitusta ainakin kielen kuunteluun tulee koko ajan. Onneksi tämä lattareiden espanja on hyvin selkeää ja selkeästi artikuloitua.

Viikonloppuna tehtiin taas ekskursio parin tunnin päähän Mindoon jo tutuksi käyneen Veran, sekä toisen opiskelijatoverimme Victorian kanssa. Mindo on vain parin tunnin päässä Quitosta, mutta ilmasto siellä on subtrooppinen, eli kosteutta ja lämpöä riittää. Teimme kävelylenkkejä katsomaan alueen kolibreja, joita on erityisen runsaasti muiden lintujen ohella. Ja kylläpä on pieni, mutta sitäkin nopeampi tuo kolibri ja niitä löytyy muuten aikamoisissa väriyhdistelmissä. "Me encantadan", sanoo Irri! Ensimmäinen yö vietettiin espanjanopen suosittelemassa halvassa majapaikassa, jossa ei tuntunut asuvan ketään. Lukittuaan meidät ulkopuolelle (ja kukon sisäpuolelle) täti päätti ilmeisesti lähteä ompeluseuran vuosikokoukseen. Yöllä jouduimme kiipeämään avonaisesta ikkunasta sisään. Valitettavasti kukko taasen ei osannut poistua samalla avauksella ulos, vaan aloitti keskellä yötä konsertin talon sisällä. Ay Caramba!

Seuraavaksi yöksi muutettiin toiseen majapaikkaan, jossa todella oli vastinetta rahalle; mm. uima- ja porealtaan muodossa. "Me gusto", totesimme yhdessä. Mutta hiipipä paratiisiin myös käärme. Matkattuamme takaisin pohjoiselle pallonpuoliskolle coriolis-voima vaikuttaakin päinvastaiseen suuntaan. Perjantaina nautittu chili con carne ei enää tiennyt mihin suuntaan pyöriä Askon mahassa. Ylös ja alas meni sekaisin, joten kompromissina päätti asettua pariksi päiväksi tarkkailuasemiin. Pieni kuume vielä päälle ja lauantai menikin makoillessa. "Heikot ne sortuu elon tiellä", sanoo Irri ja poistui perhospuutarhaan. Sunnuntaiksi Asko saatiin raaahattua mukaan katselemaan vesiputouksia. Matkalla oli hiihtohissi a la Ecuador. Tuuletus pelaa mainiosti ja vauhtia säädellään ihan suoraan kaasupolkimilla ja vaihteita käyttämällä.

Palattuamme viikonloppureissulta "kotiin" ja yhteenvetona nyt yli kahden viikon Quitossa olon jälkeen voi jo sanoa, että neljä viikkoa täällä on kyllä enemmän kuin riittävästi. Sanoo Irri. Päivät täyttyy espanjasta ja illatkin pitäisi, kun ei tahdo sanavarasto oikein lukematta karttua. Mutta kun laiskottaa tuntien jälkeen! Vaikka houkutuksia muuhun kuin opiskeluun löytyy, on tämä kaupungissa olo kuitenkin aika tylsää, kun ei viitsi pimeällä astella katuja pitkin. Ja kämpillä on ihan h...vetin kylmä, kun ei ole lämmitystä.