Hiljaa virtaa... Iguazú, Argentiina

Posadaksesta kuuden tunnin bussimatka jatkui Puerto Iguazún kaupunkiin ja sen liepeillä sijaitseville maailmankuuluille vesiputouksille. Kyseessähän on yksi Argentiinan top-turistikohteista, mutta itse kaupunki on kuitenkin aika rauhallinen. Iguazún putoukset on siis Argentiinan ja Brasilian rajalla ja kummallakin puolella putouksia on kansallispuisto, jossa on ainakin teoriassa mahdollisuus nähdä myös eläimiä ja lintuja. Tosin turistimassat on jo niin suuria, että suurin osa eläimistöstä lienee vaihtanut jo maisemaa ajat sitten. Eniten puistossa taitaa kuitenkin nähdä coatikseja eli nenäkarhuja (kuvassa), jotka kärkkyvät turistien tarjoamia ruokia, kuin lokit Kauppatorilla konsanaan. Joka paikassa on kehotuksia ja kieltoja olla ruokkimatta nenäkarhuja, mutta suurin osa turisteista taitaa veisata viis kielloista, kun onhan Pepsiä lipittävä nalle niin kovin söpö perhealbumissa. Luulisi karhujen kantaman rabieksen edes karkoittavan ruokkijat, mutta ilmeisesti ei.

Sanomattakin on jälleen selvää, että putouksilla on Unescon maailmanperintökohdemerkintä. Meidän tarkoituksena oli vierailla kummankin maan puolella katsastamassa putoukset, mutta muutettiin sitten viime hetkellä suunnitelmia. Argentiinan puolella pääsee ihan putouksien päälle, kuten kuvista näkyy, kun taas Brasilian puolelta olisi saanut hienon kokonaiskuvan putousten mahtavuudesta. Iguazún putouksille kerääntyy vettä noin kolmestakymmenestä eri alueen joesta ja virtaava vesimassa on käsittämätön. Korkein putouksista (82m) on hevosenkengän muotoinen Paholaisen kurkku, eli Garganta del Diablo, johon laskee suurin osa alueen joista.

Vaikka kyseessä on suuri turistikohde, pääsi puistoon ainakin aamusta kuljeskelemaan ihan rauhassa, ainakin jos vältti menemästä heti suurimpien putousten äärelle. Lähdettiin heti aamusta liikenteeseen ja käveltiin ensin muutaman kilometrin mittainen reitti metsän halki Arrechea-putoukselle, jossa saattoi uida ja syödä picnic-eväät. Takaisin kävellessämme oli vastaan tuleva ruuhka jo paljon pahempi. Matkalla metsässä nähtiin apinoita puussa, isoja hämähäkkejä ja perhosia. Tämän jälkeen suunnattiin isoille putouksille ja viimeiseksi Garganta del Diablolle, joka on suorastaan henkeäsalpaava! Ja sen mukaiset ovat turistimassatkin iltapäivällä. Onneksi oli myös mukana vedenkestävä lainakamera (kiitos vaan!), jotta saatiin filmillekin jotain.

Seuraavana päivänä pistäydyttiin Brasilian puolella päiväretkellä, mutta valtavien jonojen vuoksi päätettiin jättää puistokäynti väliin, kun sulkemisaikaan oli enää pari tuntia. Vierailtiin paikallisessa pelastettujen lintujen keskuksessa yhdessä kahdensadan muun brasilialaisen kanssa. Tässäkin puistossa tarkoituksena on päästää hoidetut linnut takaisin vapauteen, jos se linnun kunto huomioiden on mitenkään mahdollista. Ja kun osa lintutarhasta oli sellaista, että pääsi kävelemään lintujen sekaan häkkiin, oli paikallisten ihmisten pakko alituiseen kosketella lintuja, jotka olivat melko kesyjä. Sääliksi kävi lintuparkoja, olisi ehkä parempi, ettei ihmisiä päästettäisi häkkeihin. Upeita otuksia kuitenkin ja kohokohtana tukaanit, joita ei vielä olla luonnossa nähty. Hauskoja otuksia!





Suunniteltiin vielä ottaa Brasilian puolelta helikopterilento putouksien ylle, kun Argentiinan puolelta lennot on lintujen ja puiston eläimistön häiriintymisen vuoksi lopetettu. Suunnitelmat kuitenkin muuttui, eikä ehditty enää lentelemään. Ehkä parempikin näin, säästyi rahat ja eläinten hermot. Tästä matka jatkuu Paraguayihin, palataan astialle!