Hot as hell! Ciudad del Este, Asunción & Guyra Retan luonnonsuojelualue, Paraguay

Evening beer at Guyra Reta natural reserve

Saavuimme siis intoa täynnä ensimmäiseksi köyhän miehen Hong Kongiin, eli Ciudad del Esteen. Tässä kolmen maan (Argentiina, Brasilia ja Paraguay) risteyskohdassa rajamuodollisuudet ovat tosiaankin vain muodollisuuksia. Porukkaa lappaa rajan yli siihen tahtiin, että viranomaiset keskittyy lähinnä maten/tererén juontiin. Jouduimme melkein tarttumaan kuskia raivelista, jotta saimme bussin pysäytettyä rajalla ja leimat passiin. Bussi ei tosin enää odottanut meitä takaisin. Matkalla ohitettiin Brasilia tosin ilman leimoja, kun alkaa passista loppumaan sivut. Kohta on kortilla matkustettavat maat.

Itse kaupunkia ei varsinaisesti voi kehua. Kaikkea ostetaan, myydään, vaihdetaan ja varastetaan. Myytävät autot on todennäköisesti ainakin kertaalleen varastettu naapurimaista, katuelektroniikka on luultavasti feikkiä tai täysin toimimatonta. Sitten on vielä isoja liikekeskuksia vieri vieressä, joihin naapurimaan kansalaiset tulevat päiväretkille ostamaan halpaa elektroniikkaa. Omituisuuksiin kuuluu myös, että liikkeet avaavat neljältä aamulla ja sulkevat jo kolmelta iltapäivällä. Ilmeisesti täällä diskoillan päätteeksi kierretään Jaskan grillin sijaan Yaskan pörssiin ostamaan taulu-tv, pleikkari ja videotykki kaikilla mausteilla. Ja koska maassa maan tavalla, mekin hankimme uuden kameran, kun edellisen kuviin oli pesiytynyt meitä seuraava ja kuvissa näkyvä ufohavainto. Ja kaikki se tinkaaminen ihan vain espanjaksi, hyvä me! Tosin hinta ei juurikaan tippunut, mistä voidaan ehkä päätellä, että kielitaitomme ei sittenkään ole ihan vielä sujuvaa. Tosin kyseinen elektroniikkaliike vaikutti useisiin muihin samanlaisiin verrattuna jopa aidolta merkkiliikkeeltä. Ja kun kamerakin vielä tuntuu toimivan, mikäs siinä.

World´s 2nd largest waterslide in Itaipú, Paraguay

Sen verran perusinsinöörin vikaa minussakin on, että pakotin Irrin patovisiitille. Sillä kukas nyt ei lomamatkallaan ainakin yhtä patorakennelmaa tarkastaisi? Vai mitä, Marie? Käytiin saksalaiskavereiden Elken ja Nielsin kanssa tarkastamassa tämä tämän maan ylpeys, maailman toiseksi (pahuksen kiinalaiset) suurin vesiliukumäki; Itaipú-pato. Tämä yhteistyössä Brasilian kanssa rakennettu pato tuottaa 14 megahyperliukua tunnissa, tuottaen 80% koko Paraguayn ja 20% Brasilian sähkön tarpeesta. Padon rakennusvaihe oli aikoinaan osasyynä myös Brasilian talouskurimukseen. Pato tykittää virtaa siihen malliin, että paraguaylaisten täytyy pitää kaikki laitteet päällä, jotta ehtivät käyttää kaiken sähkön, eikä sitä vaan jouduttaisi antamaan brasilialaisille. Tästä on todisteena mm. katuvalojen päälläolo yötä päivää. Sekä ilmeisesti grillivastusten, kun lämpötilat Paraguayin puolella huitelee 41 Kelssiuksessa. Yhtään hetkeä ei maassa vietetty hikoilematta, lukuun ottamatta siunattua ilmastointia. Joka tapauksessa, padolle pääsi vierailemaan ns. firman piikkiin eli ilmaiseksi ja vielä ilmastoiduilla busseilla, joilla sitten huristeltiin pitkin patoaltaiden reunoja espanjankielisen selostuksen ryydittämänä. No, tuo puolen tunnin kierros olikin Irrille jo melkein liikaa, joten en mahdollisuudesta huolimatta osallistunut enää tarjolla olleelle kahden tunnin lisäluennolle sähköntuotannon saloista auditoriossa. Sen sijaan Irri otti edukkaan helikopterilennon padon ylle.

Cheapest "Helicopter" ride ewa. Works also for people who don't like heights

Parin päivän jälkeen lähdettiin muiden suunnitelmien puuttuessa kohti Asunciónia. Kaupungista ei ole juuri muuta mainittavaa, kuin ihan pirullinen kuumuus ja parit aivan mahtavat pihviateriat. Saimme myös hostelimme pitäjältä, naapurimaan Tomakselta, vinkin, että olisi mahdollista järjestää reissu jollekin maan luonnonsuojelualueista. Täällä Paraguyassa kun ei niin vaan alueille mennä, kun pitää olla lupaa jos jonkinlaista ja turismi on tässä suhteessa vielä melko kehittymätöntä. Otettiin yhteyttä paikalliseen, valtiosta riippumattomaan Guyra-luonnonsuojelujärjestöön, joka järjesti meille majoituksen kahdeksi yöksi San Rafaeliin, järjestön omistamalle suojelualueelle. Ja alueelle meno vaatikin siis ensin kuuden tunnin yöllisen bussimatkan Encarnacionin kaupunkiin, viiden tunnin odottelun aamulla bussiasemalla ja sen jälkeen neljän tunnin bussimatkan ilmastoimattomalla bussilla +37 asteen helteessä erittäin huonokuntoisia, päällystämättömiä teitä pitkin Potrero Ka´an kylään, eli bussin päättärille, josta vielä 15 kilometrin matka riistanvartijan jeepillä suojeluasemalle.

Foal and a dog having a laugh

On the road. Next photo is our 8-legged cook who was on his way to our kitchen

San Rafaelin luonnonsuojelualueella on jäljellä vielä Atlantin rannoille saakka kerran ulottunutta uhanalaista metsätyyppiä. Me majoituimme riistanvartijoiden ja hevosten kanssa suojelualueelle. Hieno paikka ja illalla nautimme uskomattomasta tähtitaivaasta, jättimäisistä sammakoista, hämähäkeistä ja hepokateista. Ja nähtiin elämämme suurin tähdenlento - tähän asti. Oranssinen tulipallo hajosi lopulta neljään osaan. Kameraa ei valitettavasti ehditty kaivamaan.

Päivällä tehtiin pari kävelyreissua lähimaastoon ja käytiin vartijoiden kanssa tarkastamassa metsään asetettuja riistakameroita. Ja täälläkin aivan käsittämättömän kuuma! Poislähtiessä palattiin odottamaan bussia samaiseen kylään, jossa bussin pääteasema luonnollisesti sijaitsi bussikuskin kotipihalla. Täällä bussikuskit rekrytoidaankin niin, että se kenen koti sijaitsee lähinpänä bussin pääteasemaa, saa paikan. Takaisin Encarnacioniin sama pomppuinen ja pölyinen matka ja huone bussiaseman vierestä ilmastoinnilla, kiitos.

Huge toad who came to have a beer with us in Guyra Reta

Tällä kertaa tämä Paraguayn reissu oli lyhyehkö, mutta sitäkin mielenkiintoisempi (ja kuumempi). Ajateltiin palata tänne parin kuukauden sisään ja yrittää reissua pohjoiseen, Paraguayn Pantanalille, josta kuulimme uskomattomia tarinoita. Tämä kyllä vaatii useamman päivän laivareissua tai lentoa pienlentokoneella. Mutta toivottavasti tuo eristyneisyys olisi vain hyvästä luonnon kannalta. Kuultiin myös puiston johtajalta, että BBC:n luontodokkareiden tähti Nick Baker on menossa tuonne ensi viikolla suunnittelemaan ohjelmantekoa. Valitettavasti tähän kyytiin ei ehditty. Katsellaan nyt tuleeko tämä onnistumaan. Täällä kun ei monikaan asia juuri koskaan mene ihan suunnitellusti.