tiistai 29. huhtikuuta 2014

Kuin olis kotiin palannut... Cuenca & Otavalo, Ecuador



Matka Perun puolelta Ecuadoriin, tutuille seuduille, sujui pienestä kusetusyrityksestä huolimatta suhteellisen mukavasti. Olimme ostaneet lipun Mancorasta, Perusta suoraan Ecuadorin Cuencaan. Rajanylitys sujui leppoisasti, vaikka opaskirja varoittelikin yhdestä maanosan pahimmasta rajaylityspaikasta. Ovat tainneet kirjan valmistumisen jälkeen uudistaa rajamuodollisuuksia, kun kaikki sujui hyvin tehokkaasti ja ilman normaaleja rajapaikkojen puliveivaajia ja riivaajia. Tämän jälkeen jatkoimme rajalta lähikaupungin bussiasemalle, jolla meidän oli tarkoitus vaihtaa Cuencan bussiin. Ilmenikin, että bussi ei lähtenytkään "asemalta", jonne saavuimme vaan hiukan toisesta paikasta, jonne meitä (ja muutamaa muuta ecuadorilaista matkaajaa) lähti viemään paikallinen bussiaseman häsläri. Saavuttuamme bussimme lähtöpaikalle, lipunmyynnistä kerrottiin, että meidän pitäisi ostaa uusi lippu, eiväthän he olleet koskaan ennen järjestäneet tällaista kyytiä, joka olisi ostettu Mancorasta.

No, onneksi mukana oli muutama tiukka paikallinen, jotka ilmoittivat, etteivät maksa mitään ekstraa ja vaativat meille kaikille ostamaamme matkaa. Pienen selvittelyn jälkeen saimme liput seuraavaan määränpäähämme. Tämän jälkeen meidät bussin lähtöpaikalle opastanut häsläri vielä yritti vaatia itselleen tippiä siitä, että saimme sen mistä olimme jo maksaneet. Yksi Askon mulkaisu ja tyyppi ymmärsi jättää kysymättä toiste. Loppumatka Cuencaan sujui leppoisasti ja saavuimme jo tuttuun kaupunkiin illan härärtyessä ja suunnittelemastamme hostelistakin löytyi huone. Muutama päivä Cuencassa sujui leppoisissa merkeissä kivoissa kahviloissa istuen, kylpylästä ja fonduesta nauttien. Ja löytyipä myös siistein keskustori vihanneksineen ja lihoineen koko tällä mantereella! Ja itse kaupunki on mielestämme Ecuadorin hienoin!


Lechon on Cuenca market

Jatkon suunnitelmana oli matkailla pohjoiseen, Otavaloon, josta lepäämisen jälkeen ylittäisimme rajan Kolumbiaan. Matkan varrella oli vain yksi mutta; Quito, jossa emme halunneet pysähtyä. Onneksi turisti-infon avulla selvisi, että Otavaloon olisi suora bussi, joten bussin ja bussiasemien vaihtoon Quitossa ei ollutkaan tarvetta. Ainoa miinus oli, että kyse oli yöbussista ja yöbussit eivät Ecuadorissa ole ollenkaan Argentiinan ja Chilen bussien veroisia, ne ovat täsmälleen samanlaisia kuin päiväbussit, joten makuuasennosta on turha haaveilla. Mutta kun muuta ei ollut tarjolla, otimme tarjouksen vastaan.

Matkaan lähdettiin klo 21 illalla. Lähtiessä bussin sisälämpötila oli noin 25 astetta. Tästä emme hätääntyneet, kun matkan aikana yöllä tulee jossain vaiheessa kuitenkin hyvin viileää. No, tämän oli myös kuski ennakoinut ja lämppäri puhalsi täysillä niin, että vajaan tunnin matkanteon jälkeen lämpötila oli yli 30 astetta. Paikallisista kukaan ei valita ja kaikki pitävät toppatakkinsa päällä lämpötilasta huolimatta. Ehkä näissä korkeuksissa lämpö on harvinaista herkkua. Hikoiltuamme aikamme kävimme pyytämässä lämmitystä pienemmälle. Muita bussin erikoisuuksia; vessa lukittuna koko 11 tunnin matkan ajan ja pysäkkejä ei ole. Kannattaa siis olla juomatta. Ja kuski soittaa omaa musiikkiaan matkustajista huolimatta klo 02-04.00 välisen ajan. Hikoilusta saimme siis helpotuksen muutamaksi yön tunniksi, mutta aamulla kuski päätti jälleen kytkeä lämmöt päälle. Vastoinkäymisistä huolimatta saavuimme kuitenkin Otavaloon aamulla ja meidät heivattiin Otavalon laidoille bussin jatkaessa matkaansa. Eikun suoraan hostelille ja unta palloon.


National food of Ecuador; corn with mayo and cheese, slurps!

Koska Otavalokin oli jo tuttu paikka, lähdimme uudelleen kävellen kylän ulkopuolella sijaitsevaan hienoon petolintupuistoon. Nyt vain kävelyreitti oli sujuvampi ja puolet lyhyempi kuin viisi kuukautta sitten ja pääsimme mutkattomasti puistoon. Ja koska nyt lintunäytöksen aikaan turisteja oli enemmän kuin viime kerran neljä, oli näytöskin hienompi. Aika mahtavia petolintuja jälleen kerran.

Valkopäämerikotka petolintupuistossa

American eagle

Joku pöllö/huuhkaja...

Lechuza in the park with birds of prey

Paluumatkalla kylään, osuimme vahingossa Lago San Pablon kyläjuhliin. Nämä sitten rakastaa järjestää kulkueita ja ainahan sitä pitää myös kylälle missi kruunata!


Miss barrio Brazilia in Lago San Pablo village festival

Perhe pukeutuneena paholaisen asuun

Little child and a father dressed as devils



Muutaman päivän Otavaloilun jälkeen jatkoimme matkaa rajalle ja kohti Kolumbiaa.

5 kommenttia:

Marie kirjoitti...

Hauskaa vappua sinne teille! Ollaan juuri lähdössä katsomaan meidän torin vappuaatto meininkiä. Saattaa jäädä kyläjuhlalle kakkoseksi. :)

Asko & Irina kirjoitti...

Iloista vappua sinnekin! Elähän vähättele, kyllä Porvoolla on charminsa!

Marie kirjoitti...

Eilen oli kyllä charmi kaukana!! Tori täynnä juoksevia, huutavia ja pahalta haisevia teinejä. (ja ennen kun joku loukkaantuu niin paha haju johtui pierun hajusta jota myytiin purkissa!! Kuka näitä keksii!!) Näiden hajusteiden lisäksi ne pommittivat toisiaan paukkuserpentiinillä ja erivärisillä spray maaleilla. Me siis tyydyttiin kipittämään pikaisesti torin läpi, ostettiin hyrrä ja poistuttiin kiertotietä läheiseen puistoon, josta turvallisesti seurattiin menoa. Lopulta siirryttiin toiselle puolelle kaupunkia rauhalliseen vanhaaankaupunkiin terassille missä rauhoitimme hermojamme osa jääteellä ja osa gintonicilla. :) Mutta muuten oikein onnistunut retki. Ja joo mä tiedän et tuo lapsi ei vielä ymmärrä vapusta eikä hyrristä mut mamman mielestä se oli niin kiva ku se pyöri siinä vaunuissa kun niitä työnteli!! :) Oli se tämän pelottavan torin ylityksen arvoinen!!

Julia kirjoitti...

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita! Odotan jo innolla rapsaa Kolumbiasta. Tai lähinnä siitä, miten sinne pääsitte :) Kohta se on kesä täälläkin ja kesän jälkeen palailette maisemiin, jippa jei :D

Annemi kirjoitti...

Euroviisut lähestyy!! Voittaako Suomen Softengine? Esikarsinnat ihan näinä päivinä....
Täällä sataa lunta. Taas. Pysykää siellä lämpimässä. Turvallista Kolumbian lomaa. Ps. Noita maissiherkkuja voisitte kokeilla tehdä täälläkin. Näytti hyvältä.