Olemme siis ensimmäistä kertaa Kolumbiassa. Olemme kuulleet ylistäviä kommentteja maasta kaikilta täällä käyneiltä matkailijoilta. Tähän mennessä ihmiset ovat olleet hyvin iloisia, ystävällisiä ja nauravaisia, kuten osasimme odottaakin. Turvallisen tuntuista ja hyvin kauniita maisemia, ei voi toistaiseksi valittaa mistään.
Rajanylitys sujui ongelmitta ja majoituimme Ipialeksen rajakaupunkiin tarkoituksena käydä tutustumassa vähän kristillisempiin nähtävyyksiin; suureen pyhiinvaelluskohteeseen Las Lajaksen katedraaliin. Teimme paikan päälle päiväretken ja portaita paikassa riitti. Ja aikamoinen rakennustaiteen mestariteoshan katedraali on, se on rakennettu 1900-luvun alkupuoliskolla ja nousee 100 metriä kanjonin pohjalta, jonne se on rakennettu.
Koska olimme paikalla sunnuntaina, oli paikalla runsaasti muitakin, vaikuttivat vain meitä hurskaammalta joukolta pääsääntöisesti. Silti upea paikka ja vierailun arvoinen. Nämä Kolumbian rajakaupungit on yllättävän korkeissa ilmanaloissa edelleen ja onneksi Ecuadorissa suoritettu aklimatisoituminen onnistui, emmekä edelleen ole juurikaan korkeuksista kärsineet. Kummallinen juttu rajanylityksen jälkeen on ollut, että toistaiseksi täällä on älyttömän vihreää, kumpuilevaa ja kaunista. Ecuadorissa kun maisemat oli enemmältikin karuja.
Täällä ollaan nyt sitten myös päästy uusien olutmerkkien ääreen, kun maa vaihtui. On Pokeria, Aguilaa (haukka) ja Clubia. Ja asianmukainen alkoholi- (ja muu päihde) mainontahan on myynnin aa ja oo. Aguila kertoo tölkeissään oluen tuottaneen 100 vuotta (pelkkää?) iloa, Pokerin kanssa voittaa aina ja Marlboro-mies on täällä Marijuana-mies! Sitten on kaikenlaisia muita omituisuusjuomia, kuten kuvan Cola Pola (vol 2 %), joka ilmeisesti oli jonkinlaisen colajuoman ja oluen yhdistelmä. Aika jännä maku, arvioisimme. Ja sitten vielä tiedoksi jos tännepäin eksytte matkailemaan ja satutte tuomaan myös lemmikkikoiranne; koiraa ei sitten saa täällä kakattaa bussissa. Hienoa, että on muistettu muistuttaa asiasta kyltillä.
Ipialeksesta pohjoista kohti eli otimme pikkubussin Paston kaupunkiin. Maisemat matkalla HENKEÄSALPAAVAN kauniit. Pastossa teimme retken läheiselle La Cochan järvelle, joka on 2800 metrin korkeudessa. Järven rannalla on pikkuruinen kylänen, jossa on tarjolla runsaasti lähinnä turreille suunnattuja ravintoloita. Otettiin myös venekyyti järven saarelle, eipä ollut kovin kummoinen paikka. Onneksi matkalla nähtiin paikallista linnustoa. No, mitä nyt ylipäätään voi odottaa järvimaisemalta, kun niihin on kotosalla jo aika tottunut? Ihan nättiä oli, ei muuta raportoitavaa.
Matka jatkuu tästä kohti Popayania. Muuta suunnitelmaa ei Kolumbian varalle ole, kuin että kaveri Veera Saksasta saapuu 17. päivä, jolloin olemme vastaanottamassa häntä Bogotassa ja jatkamme yhteistä matkaa Veran kolmiviikkoisen loman ajan täällä Kolumbiassa. Mutta sitä ennen toki ehdimme kahdestaan pyöriä paikoissa, palaamme piakkoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti