Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa... Popayán & Salento (part I), Kolumbia

... kuten esimerkiksi euroviisujen seuranta Kolumbian Mariquitasta, hyvä Suomi! Niin, ja erityisen hienoa ÄITIENPÄIVÄÄ kotiin!

Mutta palataanpa kuitenkin ajassa taaksepäin. Kolumbia tuntuu olevan täynnä ihmeellisiä asioita, eityisesti luonnon osalta. Jo näinkin lyhyellä reissulla ollaan jo törmätty mitä ihmeellisimpiin ötököihin ja lintuihin. Kaikki luonnonystävät; tämä on teidän paikkanne! Ja tämä blogikirjoitus on omistettu erityisesti Julialle, suurelle hyönteisten ystävälle. Jatkoimme siis matkaa Popayániin ja majoituimme kivaan skottiomistuksessa olevaan hosteliin, joka oli samalla myös käytännössä kaupungin turisti-info, niin paljon tietoa ollaan harvassa hostelissa saatu. Koska Popayán on jälleen tulivuorten läheisyydessä, on lähellä myös kuumia lähteitä. Päätettiin lähteä lähteille pyörillä ja hosteli tarjosi kuljetuksen lähteille, joilta meidän olisi tarkoitus pyöräillä (pääsääntöistä) alamäkeä takaisin kaupunkiin.

Koska kyseessä oli jonkinlainen pääsiäisen jälkeen vietettävä pyhä- ja vapaapäivä, oli paikalla jo runsaasti myös paikallisia. Olimme selvästi päivän turistinähtävyys paikalla, moni tuli juttelemaan. Kolumbialaiset on kuin Etelä-Amerikan filippiiniläiset, ystävällistä porukkaa. Koska kuumissa lähteissä oli paljon alkuaineita, vaihtoi Irrin hopeasormukset väriä vartin välein. Paikalla oli myös kasvihuoneisiin rakennetut "saunat", joita toki testattiin. Aika miedot lämmöt näin suomalaisittain. Lähteiltä lähdettiin sitten pyöräilemään kohti kaupunkia, matkaa 30 km. Mukana oli myös ruotsalais- ja brittivahvistukset Thuha ja Hannah. Upeat maisemat ja puolivälissä alkoi myös sataa kaatamalla vettä. Parkkeerattiin sitten sadetta pitämään paikallisen perheen katoksen alle. Matkalla tutustuttiin myös paikallisiin ruokaerikoisuuksiin kuten kuumaan kaakaoon, johon sekoitetaan juustoa. Päästiin lopulta kunnialla takaisin kaupunkiin kuraisina ja märkinä. Ja mahtuihan matkaan myös muutama kunnon kokoinen ylämäkikin, joten ihan alamäkilasketteluksi ei mennyt.

Muutaman päivän Popayánin jälkeen lähdimme kohti Kolumbian kahvialuetta, La Zona Cafeteriaa. Kyseessä on siis alue, jolla tuotetaan Kolumbian kuuluisa kahvi, maa on maailman neljänneksi suurin kahvintuottaja. Päätettiin ohittaa tällä kertaa Cali ja ajaa suoraan Salentoon, joka on pikkuinen kylä kahviviljelmien keskellä 1900 metrin korkeudessa, asukkaita vajaa 8000. Matkalla ohitettiin myös Filandia, mutta ei otettu vielä bussia kotiin. Salentossa kului huomaamatta viitisen yötä. Kävimme patikoimassa upeassa Cocoran laaksossa, jossa on maailman korkeimpia palmuja. Matkalla nähtiin myös kuutisen eri lajia kolibreja ja orkideoita. Kaupungissa pelattiin myös Kolumbian kansallispeliä; tejoa, jonka perusperiaatteena on petankkimainen metallilieriöiden heittely maalialueelle, jolla on metallirenkaan ympärillä ruutipanoksia, joihin osuttaessa räjähtää ja saa enemmän pisteitä. Peli olisi näkemyksemme mukaan hyvin siirrettävissä myös Suomeen ja saavuttaisi varmaan meillä suosiota, koska pelin sääntöihin kuuluu velvoite myös nauttia alkoholijuomia. Nyt vaan kaikki googlaamaan tejon sääntöjä netistä ja rakentamaan omaa tejo-kenttää mökille tai takapihalle!

Kuten alussa kerrottiin, täällä on törmätty jos jonkinlaisiin ötököihin lintujen lisäksi. Kaupungilla näimme kadulla valtavan lintuhämähäkin, joka tosin oli heittänyt henkensä. Tämän lisäksi näimme livenä luonnon kauhuelokuviin kuuluvan tiepistiäisen toiminnan. Tuo valtavan kokoinen pistiäinen, joka on täällä nimeltään spider wasp, nimittäin etsii itseään jopa kaksi kertaa suuremman hämähäkin, pistää tähän myrkkyä tainnuttaakseen hämähäkin, raahaa tämän sitten pesäänsä ja munii hämähäkin vatsapuolelle munansa.

Pistiäinen pitää hämähäkin elossa, mutta tainnutettuna ja kun pienet pistiäisvauvat sitten kuoriutuvat, syövät ne "kehtonsa", eli hämähäkin hengiltä ensiravinnokseen. Ottamamme kuva pistiäisen livetoiminnasta hämähäkin kanssa on jonkin verran epäselvä, mutta tässä toiminnan sisältä pääperiaattein. Ja kun siinä jäimme toimintaa läheltäkin seurailemaan, emme onneksi vielä silloin tienneet, että pistiäisen pistos on yksi hyönteismaailman kivuliaimmista. Ällöttävää, mutta aikas hienoa, sääliksi kävi vain hämähäkkiä.

Toistaiseksi ei voi kuin kehua tätä maata, upea luonto ja maisemat, sekä ihmiset on muy amable eli tosikivoja! Salentossa tapahtumia riitti, joten jatketaan niistä vielä toisessa blogipäivityksessä. Hasta luego siihen saakka!