Kaikki on kultaa, mikä kiiltää! Bogota & Villa de Leyva, Kolumbia

Pahoittelut taas katkosta, täällä yhteydet on olleet yllättävänkin huonot, joten kuvien lataaminen ja tekstin aikaansaaminen on ollut työlästä. Ja myös Veran saapuminen on osasyynä laiskuuteemme. Mutta olemme siis kaikin puolin kunnossa ja tässä päivityksiä.

Odoteltiin Veran tuloa ja ajeltiin matkalla Bogotaan pienimuotoiselle "rantalomalle" Mariquitaan. Käytännössä tämä tarkoitti hotellia ja uima-allasta, koska rantaa ei ollut mailla halmeilla. Kaksi päivää meni lekotellessa ja siirryttiin vielä lähemmäksi Ipagueen. Siellä yritettiin tehdä kaikkea kivaa turistiofficen neuvojen perusteella, mutta liikennevälineet petti, eikä perille olis päässy kuin taksilla (mukamas!). Odotettuamme sinnikkäästi kadunkulmassa meille aiemmin annettua bussia, joka ei koskaan tullut, jouduimme luovuttamaan. Onneksi sentään päästiin paikalliseen Seurasaareen kolibreja, orkideoita ja bonsai-puita katselemaan. Kolibreja oli taas paikalla runsain mitoin, mutta eniten innostutti orkideoiden lukematon määrä; kaikissa muodoissa ja väreissä, minimallista tuttuun kotiruukkukukkaan.


Do you see a monkey on this orchid?

Ipaguesta bussi Bogotaan ja Veraa odottelemaan. Ei nyt sillä, että Verasta olisi tullut mieleen (=)), mutta Kolumbiassa muuten näkee enemmän laitapuolen kulkijoita, jotka ovat ihan sekaisin, kuin missään muualla tällä mantereella. Ja Bogota 9 miljoonine asukkaineen on tietenkin paikka, jossa näitä laitapuolen kulkijoita ja puliveivaajia on eniten. Majoituimme muutamaksi yöksi historialliselle alueelle La Candelariaan, joka turistien vuoksi kuhisee poliiseja ja on siten suhteellisen turvallinen. Bogota ei kauneudellaan hurmaa, mutta löytyy paikasta ihan kivojakin mestoja, kuten Museo del Oro, eli kultamuseo. Kultamuseossa on esikolumbiaanisen ajan kulta-aarteita kyllästymiseen saakka, eli noin 8000 erilaista esinettä. Ja kaikki, joka kiiltää, ON kultaa! Upeaa!


Pre-colombian treasures in Museo del Oro, Bogota. Everything that shines, IS gold.

Vera oli varannut itselleen ja meille majoituksen ensimmäiseksi yökseen JW Marriot-nimisestä hostelista, jonne siis siirryttiin lauantaiaamuna. Check-inn oli kolmen maissa, mutta koska aioimme nauttia "hostelin" tarjonnasta, marssimme paikalle jo 12 maissa.

Hyvään palveluunhan kuuluu, että kun paikalle mennään, huone löytyy. Ja näin tapahtuikin. Vera saapui vasta illalla, joten ennen sitä ehdimme nauttia kaikista hotellin eduista porealtaineen, turkkilaisine saunoineen, uima-altaineen ja niin edelleen.

Illalla oli iloinen jälleennäkeminen kahdeksan kuukauden jälkeen, kun tapasimme Veran. Aamulla vielä tuhti hotelliaamiainen napaan ja siirtyminen takaisin reppureissaajan elämään eli oikeaan hosteliin.


Graffities on a bike tour


Hormigas culonas, yam!


Yummie empanadas with very spicy guacamole.

Käytiin myös kaupunkikierroksella pyörällä. Firman omistaja, amerikkalainen Mike, oli asunut kaupungissa yhdeksän vuotta ja oli koulutukseltaan toimittaja, joten saimme pyöräilyn lisäksi myös taustatietoa Kolumbiasta. Ja maistettiin myös "isopeppuisia murkkuja", paikallinen erikoisuus. Selvä paahdettu lehmänkakan maku.


Bogota on a miniature size


Famous Colombian painter Fernando Botero with his famous chuppy ladies

Täällä muun muassa prostituutia on laillista, mutta rajoitettu tietylle kaupungin punaisten lyhtyjen alueelle, jonka läpi pyöräilimme. Valitettavasti myös lapsiprostituutio on yleistä.


The biggest square in S-America, in Villa de Leyva

Bogotasta matkasimme ihan toisenlaisiin maisemiin, muutaman tnnin päähän Villa de Leyvan kylään. Kaunis paikka Bogotan likaisuuden ja metelin jälkeen. Villa de Leyvassa on muuten koko mantereen suurin aukio. Otettiin jälleen pyörät alle, kun kerran vuokraamon omistaja taas kerran kertoi, että 25 km:n matka on "tasaista". Juu, olis taas pitänyt arvata ja poljettuamme noin kolme kilometriä mutkittelevaa ylämäkeä, totesimme olleemme taas moukkia uskoaessamme sadut matkan tasaisuudesta vuoria ja laaksoa kumpuilevassa maassa ja päätimme kääntyä takaisin. Onneksi matkalla oli aito kolumbialainen viinitila, jossa pysähdyimme hiukopalalle ja viininmaistajaisiin. Jos ette ole tähän mennessä kuulleet kolumbialaisesta viinistä, älkää säikähtäkö tietämättömyyttänne. Ei ollut naapurimaiden tasoa viinit, mutta ihan kelpoa kuitenkin.



Kummempia ei sittemmin ole tapahtunut, paitsi Askon hiustenleikkuu hlökohtaisen Brit-parturin käsissä. Katselkaa nyt kuitenkin kuvasatoa.