Kurvasimme San Giliin niin vauhdikkaasti, että suurin osa kuvista jäi matkasta. JOTEN tässä vielä kuvasatoa Bogotasta ja yläpuolen Villa de Leyvasta. Kyseinen Terracotta-rakennus on asuttavaa mallia. Ja alapuolella kuva yhdessä hauskojen saksalaisten kanssa Bogotassa.
Ja Botero-museossa jouduimme paikallisten kuvattaviksi (täällä on jonkinlainen villitys kuvata gringoja=meitä), mutta paparazzi kosti takaisin...
Kun taas pyöräilykierroksella osuttiin härkätaisteluareenalle; suosittu laji täällä päin, vaikka Bogotassa ilmeisesti pormestari on toistaiseksi kieltänyt näytökset syystä tai toisesta. Matadorit on siis toistaiseksi työttöminä ja lähinnä esittelee turreille taitojaan. Ja sitten Botero-museossa oli aikas lihavanoloinen katti esillä.
"Miau" from Botero
Mutta takaisin matkaan; Villa de Leyvasta jatkettiin suoraan San Giliin. Paikka on tunnettu Kolumbian ekstremelajien keskuksena ja kaikki turret tulevat paikan päälle harrastamaan em. toimintaa. Kuten siis mekin. Varasimme siis paikat koskenlaskuun seuraavaksi päiväksi. Koska kyseessä oli V-luokan putoukset (luokitus I-VI), odotimme vaadittavaksi jonkinlaista näyttöä koskenlaskukokemuksesta. Mutta koska raha puhuu, kokemusta ei vaadittu ja 15:sta osanottajasta kolmella oli kokemusta: meillä kolmella, ja jopa noin viiden koskenlaskun verran. Reissu oli monilta osin ikimuistoinen. Mutta ei siitä tässä vaiheessa sen enempää, huomannette, että selvisimme hengissä. Itse San Gil ei itsessään ole mikään erikoisen ihmeellinen paikka; majoitus on kallista, vaikka kaikki paikat, yhtä Lonely Planetissa mainittua lukuun ottamatta, ovat tyhjillään. Asko ja Vera matkasivat toisena päivänä vielä Baricharaan kävelemään "kuuluisan" Camino realin, Irri jäi lepäämään kaupunkiin. Tämän jälkeen alkoi tekemiset olla San Gilissä tehty. Meidän oli tarkoitus matkata yöbussilla eteenpäin, mutta samaiselle sunnuntaille osui paikalliset presidentinvaalit ja jos joskus täällä on paras olla ottamatta yökyytejä, on se vaalien aikaan. Varattiin siis lento pois kaupungista Santa Martaan rannikolle.
Greetings from the planet of the miko titis (titi monkeys)
Santa Martassa viivyttiin vain yksi yö hikoillen erittäin kuumassa ja kosteassa ilmanalassa, koska lähellä rannikkoa oltiin. Seuraavana päivänä jatkettiin suoraan Palominoon, Karibianmeren rannalle. Palomino on pikkuinen rantamesta ja lähellä Tayronan kansallispuistoa. Vaikka Vera ei mikään erityinen rantaperuna olekaan, vietimme rannalla parisen yötä ja päiväseltään kävimme tutustumassa kansallispuistoon. Upeat maisemat, apinoita, liskoja, lintuja ja joitain ihmeellisiä muita nisäkkäitä/jyrsijöitä tms., sekä hyvin hikinen kävely.
Kuten huomaatte kirjoittaminen on tällä(kin) hetkellä kuin tervanjuontia... Hyvä seura ja KUUMUUS vaativat veronsa. Lähinnä siis latailemme tänne kuvia... Pahoittelut...
Cabo San Juan in Tayrona national park
Greetings from Colombia!
Jippikayee! Easy living!
1 kommentti:
Toi talo on kyllä ihan todella hassun näköinen, siinä ekassa kuvassa:) Olispa kiva päästä sisälle kurkkimaan, miten on sisustettu. Muutenkin hyviä kuvia jälleen kerran!! Pitäkäähän lippu korkealla!
Lähetä kommentti