Eläkesuunnittelua Karibian aalloissa! Providencia, Kolumbia

Southwest beach on Providencia island

Veran lähdön jälkeen lennähdettiin suoraan Karibialle, eli ensin San Andresin saarelle ja siitä katamaraanilla edelleen pienemmälle Providencialle. Nämä saaret kuuluvat Kolumbialle, vaikka sijaitsevat noin 230 kilometrin päässä Nicaraguasta tuhdisti Väli-Amerikan kulmilla, Karibianmerellä. Tästä syystä pientä nokkapokkaa saarten omistajuudesta on ollut Nicaraguan ja Kolumbian kesken. Lennettiin siis suuremmalle San Andresin saarelle Kolumbian halpislentoyhtiöllä ja sen lentojen varaus oli aikamoinen operaatio jo itsellään. Ensin siis varaat netistä normaaliin tapaan lennot. Tämän jälkeen sinulle lähetetään koodi, joka mukanasi marssit paikalliseen lottokioskiin(!) ja maksat varauksen sinne. Tämän jälkeen sinulle lähetetään vahvistus ja lentoliput. Näin siis teoriassa. Meillä varauksenkaan tekeminen ei onnistunut, mutta onneksi ystävällinen hostelintäti Medellinissa hoiti varauksen kokonaan puhelimitse.


Southwest beach with feet on Providencia island

San Andresille saavuttiin myöhään illalla ja yövyttiin siellä vain yksi yö muutamien tuntien yöunilla. Aamulla katamaraanin kyytiin ja kohti Providenciaa, joka on noin 90 kilometrin päässä San Andresista. Kyyti oli erittäin pomppuinen ja koska Irri oli unohtanut ottaa aamulla pahoinvointitabletin, muodostui matkasta ikimuistoinen oksennuksineen kaikkineen. Selvittiin kuitenkin suht ehjänä perille. Providencia on noin 5500 asukkaan saari ja enemmän karibialainen kuin kolumbialainen. Ihmiset puhuu espanjaa, karibianenglantia ja creolia. Meillä oli ongelmana päättää mitä kahta ensin mainituista kielistä käytettäisiin, paremmin kyllä ymmärrettiin espanjaksi kuin englanniksi, sen verran vahva on aksentti täällä.


From the shadows of enormous beer bottles...

Meillä ei ollut tavalliseen tapaamme mitään varauksia majoituksien suhteen, mutta helposti löytyi keittiöllinen huoneisto aivan rannalta. Hintataso saarilla on korkea, koska kaikki tarvikkeet joudutaan tuomaan mantereelta. Joten kokkailimme aika monena päivänä omassa keittiössä, kun myös ravintoloiden tarjonta on aikas yksipuolista ja kallista. Tulomatkalla tavattiin mukava tanskalais-amerikkalaispari Henrik ja Erin, joiden kanssa vietettiin lopulta koko viikko mm. snorklaten, katsoen fudista, nauttien legendaarista seafood mixtoa Southwest-rannalla ja muutama ilta meni vieläkin legendaarisemmassa Roland's reggae- baarissa.


Kukkuu!


"Hey, what´s there?!?"

Saarten vedenalainen elämä on kuuleman mukaan hienoa ja meidän alkuperäisenä tarkoituksena oli sukeltaa useana päivänä. Laiskuus kuitenkin iski ja päädyttiin pullojen kanssa veden alle vasta lauantaina. Itse sukellus oli hieno, näkyvyys ei kuitenkaan ollut ihan parhaimmistoa edellisen päivän myrskyn jäljiltä. Sukelluksen aikana ympärillä pyöri parhaimmillaan noin kymmenen mustaevähaita, isoimmat parimetrisiä. Ja nämä kaverit tuli tosi lähelle, jouduttiin vähän olkiemmekin yli vilkuilemaan, sen verran tuttavallisia kavereita. Mutta uskomattoman hienoja eläimiä! Itse sukellusfirma oli käsittämättömän huono. Divemasterin priiffaus sukelluksesta oli minimaalinen, sukellukset surkeasti suunniteltuja ja divemasterit syöttivät haita tappamalla näille harppuunalla siipisimppuja, mikä selittikin haiden tuttavallisuuden.

Snorklauksella bongattu hoitsu-hai (kirjoittajan erittäin vapaa suomennos), joka on muuten ainoa hai, joka pystyy pysyttelemään paikallaan ja hengittämään pumppaamalla ilmaa suusta keuhkoihinsa. Normaalisti haitten täytyy pysyä koko ajan liikkeellä hengittääkseen.


Nurse shark

Kun hait sitten luonnollisesti "saalistuksen" vimmassa kiihtyivät ja meinasivat tulla liian lähelle ja napata räpylästä, saivat ne tökkäyksen harppuunasta. Ei mene jakeluun! Jos syötät haita, älä odota sen pysyttelevän riittävän etäällä! Aivan käsittömätöntä toimintaa muka ammattimaiselta sukellusfirmalta. Yhden päivän dyykit oli meille riittävästi ja laitettiin myös tripadvisoriin vinkkiä firmasta tuleville asiakkaille. Toisena päivänä vuokrattiin kaveripariskunnan ja saksalaispariskunnan kanssa vene snorklausretkelle. Hienoa oli ja kilpparia, haita, rauskua ja upeaa korallia näkyi.


Local dog named Rekku who adopted us for a day on Santa Catalina island

Käytiin myös mopoilemassa saaren eri rannoilla. Providencian Santa Isabelin kaupungista pääsee kävellen siltaa pitkin vieressä olevalle Santa Catalinan saarelle, jolla käytiin myös snorklailemassa. Mukaan lähti kylästä paikallinen Rekku, joka vahti koko päivän kamojamme rannalla, leikki rannalla kookospähkinöillä meidän uidessa ja paimensi meitä molempia snorklailun aikana joko rannalta tai vedessä.


"Wait! I will resque you!"


Morgan´s head beach on Santa Catalina island

Saatiin kulutettua helposti kahdeksan päivää saarella nauttien lämmöstä. Yhdellä rannoista päästiin myös kiikkustuolien kyytiin ja tultiin siihen tulokseen, että tällainen eläkesuunnitelma vois olla aika niitti. Viimeisinä päivinä sää oikutteli ja myrskysi. Ainoa vitsaus saarella oli ÄLYTÖN määrä hyttysiä ja hiekkakärpäsiä, jotka puri aivan älyttömästi ja suurin osa vapaa-ajasta menikin raapiessa.



Providencialta onneksi lennettiin pienkoneella pois (jännää!), eikä oksennusvenekyytiä tarvinnut toistaa. Siitä suoraan mantereelle Bogotaan ja raapimaan päätä miettiessä seuraava kohdettamme, josta ei siis ollut mitään hajua.


Pension plan


Which one to take down... the one on the left or the right?




Pretty boat and...