keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Pablon ja Boteron jalanjäljissä. Medellin & Doradal, Kolumbia


Pajaro de Paz by Botero

Pitkällisen pohdinnan jälkeen päätettiin ajanpuutteen vuoksi jättää eteläinen Kolumbia väliin Veralta ja lennettiin Medelliniin. Medellinhan oli vielä 1990-luvulla yksi Kolumbian ellei jopa maailman vaarallisimmista kaupungeista huumekartellien temmeltäessä siellä muun muassa Pablo Escobarin johdolla. Kaupungin maine ja todellisuuskin on kuitenkin parantunut noista ajoista huomattavasti ja vuonna 2013 kaupunki valittiin maailman yhdeksi innovatiivisimmista kaupungeista saavutuksistaan politiikan, koulutuksen ja sosiaalisen tasa-arvon alueella. Kaupungissa on Kolumbian ainoa metro, laitakaupunginosat saavuttava julkiseen liikenteeseen kuuluva köysirata ja julkinen kaupunkipyörävuokrausjärjestelmä.


Medellin´s teleferico


Perro (dog) by Botero

Kaupungin kuuluisimmat henkilöt lienevät siis kuvanveistäjä-maalari Fernando Botero ja rikollinen, huumeparoni Pablo Escobar. Ensin mainittu on kaupungin ylpeys, jälkimmäinen ristiriitainen hahmo. Osa kaupunkilaisista ja kolumbialaisistakin pitää Escobaria myös pyhimyksenä koska tämä tuki kaupunginosia, sairaaloita, kouluja ja urheiluseuroja pönkittääkseen Robin Hood-imagoaan. Todellisuus taitaa kuitenkin olla, että mies oli pikkurikollisesta maailmanmaineeseen noussut huumelordi, joka osasi kiristämisen taidon. Escobarin metodeihin kuului, että hän pyrki ensin lahjomaan hankkeittensa tiellä olevat virkamiehet ja mikäli nämä kieltäytyivät, raivasi hän ne henkilöt tieltään tappamalla. On arvioitu, että Escobar Medellin-kartelleineen hallitsi kulta-aikoinaan 80 prosenttia maailman kokaiinikaupasta ja teki rahaa päivässä noin 60 miljoonaa dollaria. Escobarin kuoltua kansallisen poliisin iskussa 1993, parani Medellinin turvallisuus vähitellen. Edelleen kaupungissa kuitenkin on hyvinkin suurta epätasa-arvoa ja mitä ylemmäksi laakson seinämille mennään, sitä kehittymättömämpiä ja vaarallisempia alueet ovat. Kaupungin toinen kuuluisuus, taiteilija Botero, on kuten sanottu, kaikkien rakastama ja Kolumbian tai jopa koko mantereen kuuluisin nykytaiteilija. Kaupungissa on runsaasti esillä hänen veistoksiaan, joita, kuten maalauksiakin, yhdistää liioitellut suhteet tai helpommin sanottuna, pullea muoto. Botero lahjoitti vuonna 2003 kaupungille useita töitään. Eräästä puistosta löytyy yksi kuuluisimmista ja meidän mielestä hienoimmista veistoksista; Rauhan lintu (Pajaro de Paz).



Tuo kyseinen veistos kärsi pahoja vaurioita vuonna 1995 kun se alle oli erään konsertin aikaan jätetty pommi, jonka seurauksena 12 ihmistä kuoli. Kaupunki oli aikeissa poistaa vaurioituneen veistoksen, mutta itse Botero ilmoitti, ettei veistosta tule poistaa tai korjata. Tänään vaurioituneen linnun vieressä seisoo toinen, ehjä Rauhan lintu muistuttamassa tapahtumasta, jota ei Boteron mukaan tule unohtaa.


Original entrance to Escobar´s Hacienda Napoles

Muutaman päivän Medellineilyn jälkeen jatkettiin Veran viimeisiksi päiviksi Doradalin pikkukaupunkiin, koska halusimme nähdä "kuuluisat" Escobarin virtahevot. Niin, luitte oikein; virtahevot. 1980-luvulla Escobar perusti oman yksityisen eläintarhansa tilalleen Hacienda Napolekseen Puerto Triumfon kaupungin lähelle. Hän tuhlasi omaisuuksia haalimalla tilalleen erilaisia eksoottisia eläimiä, niiden joukossa virtahevot, joita hän hankki noin 80 yksilöä. Eläintarhan lisäksi tilalla oli myös härkätaisteluareena, lentokenttä sekä Escobarin pojalleen hankkimat aidonkokoiset dinosauruspatsaat.


Escobar´s hippos

Escobarin kuoltua Kolumbian valtio otti tilan omistukseensa ja siinä vaiheessa virtahevot olivat jo luonnollisesti lisääntyneet melkoisesti. Osa hipoista karkasi noin viisi vuotta sitten alueelta ja nyt niitä voi tavata pitkin Magdalena-joen rantamia. Tämähän ei siis ole mikään hauska juttu, kun virtahevot ovat yksiä maailman vaarallisimpia eläimiä, kuten jokainen savannin-kävijä tietää. Kolumbian hallituksella on siis noin 40-50 valtavaa ongelmaa karussa ja hallitus yrittää miettiä mitä tehdä kyseisille eläimille, ne kun tuntuvat viihtyvän oikein hyvin näillä leveysasteilla.


Vera, the hippopotamus of the park

Vuonna 2009 yksi karkuteillä olevista hipoista, Pepe nimeltään, tapettiin hallituksen päätöksellä. Tämä järkytti monia kolumbialaisia ja muun muassa Bogotassa osoitettiin mieltä hippojen puolesta. Järkytykseen saattoi myös vaikuttaa valokuva, joka otettiin hipon kuoltua. Valokuvassa poseeraavat metsästäjät hipon ruumiin luona hyvin samaan tapaan kuin 16 vuotta aiemmin valokuvassa, jossa Escobar makaa kuolleena hänet ampuneiden sotilaiden poseeratessa ruumiin vieressä. Nyt hallitus on kuitenkin ymmällään miten toimia loppujen hippojen suhteen, kansa kun ei halua niitä tapettavan, eikä niitä suostuta Afrikkaankaan ottamaan niiden siittyä keskenään useiden vuosien ajan.


Us, with the real and the fake (the big and the pink one) Vera


Octopus in a water park, very much fun!

Me tutustuimme siis Escobarin tiluksiin, jotka on nyttemmin muutettu erittäin kummalliseksi ja ristiriitaiseksi puistoksi ja turistinähtävyydeksi teemalla huumeparoni/vesipuisto/Afrikkapuisto. Koska olimme paikalla keskellä viikkoa, olimme suunnilleen ainoat koko puistossa. Puistosta meidän Vera löysi kaltaisensa, eli Vera-virtahevon, laskimme vesiliukumäkeä ja vierailimme Escobarin talolla, mikä oli mielenkiintoisin osuus puistosta.


Escobar´s house


Airstrip on which Escobar also flew cocaine in and out

Itse talo on kärsinyt kovasti ryöstelijöiden tai muiden seurauksena, mutta paikalla on koskettava näyttely Escobarin ja lähinnä hänen tekemisiensä seurauksista. Paikka on omistettu Escobarin uhreille; virkamiehille ja tavallisille, viattomille ohikulkijoille, jotka menettivät henkensä kartellin sotiessa toisia kartelleja vastaan tai vain kylväessä pelkoa ja terroria. Kaiken kaikkiaan puisto on hyvin erikoinen paikka ja siitä voi vain sanoa, että oli mielenkiintoista käydä, toiste ei tarvitse palata. Haciendan jälkeen palasimme Bogotaan, mutta neljän tunnin odotettu bussimatka muuttuikin 10-tuntiseksi seisoessamme valtavissa ruuhkissa vuoristoteillä, mikä legendaarinen lopetus Veran lomalle. Onneksi Vera kuitekin ehti hyvin illalla lähtevälle lennolleen ja me vielä rentoutumaan Bogotan Hiltoniin (halpa tarjous!). Jätimme haikeat jäähyväiset Veralle ja aloimme suunnitella oman reissun jatkoa.


Yes, we can all fit in!


After a hard day´s work...

JA HIENOA JUHANNUSTA SINNE SUOMEEN TEILLE KAIKILLE!

Ei kommentteja: