Kohmeessa! Porto Alegre, Florianopolis & Ilha Santa Catarina. Brasilia

Blogin päivittäminen on venynyt yli viikkoon pääasiassa, koska täällä on ollut niin kylmä, etteivät sormet ole taipuneet näppäimistölle. Brasiliaa ajatellessa ei ehkä tule mieleen juuri melkein pakkaslukemiin tippuvat lämpötilat ja kurja syyssää. Lensimme kuitenkin niin etelään, eteläiselle pallonpuoliskolle, että täällä eletään syvintä talvea. Porto Alegressa satoi kaksi päivää kaatamalla ja ensimmäisen päivän jälkeen lämpötila oli päivälläkin alle kymmenessä asteessa ja yöllä mentiin melkein pakkaslukemiin. Muistuttaa vähän tämän vuoden juhannusaattoa Suomessa, vai kuinka? Heh, vaikka täällä ei paljoa ole naurattanut. Valokuviakaan ei ole näistä kaupungeista jaettavaksi, monta päivää meni kokonaan ilman kameraa.



Lento Panamasta Porto Alegreen oli halpa, mutta kesti 17 tuntia kahdella vaihdolla. Halpa + hyvä = mahdoton yhdistelmä, joten olimme rättiväsyneitä saapuessa viimein kaupunkiin kello kuusi aamulla. Parin tunnin nuokkumiset kentällä, jotta olisi valoisaa ja kohti hostelia. Itse hosteli oli varsinainen murju; kahden hengen "huone" yhteisellä vessalla, vajaa 40 euroa, Brasilia onkin yksi kalleimmista maista koko mantereella. Huoneessa ei tietysti minkäänlaista lämmitystä, kuten ei muuallakaan hostelissa, ikkunat ovat yksinkertaiset ja seinät tehty toimistotiloissa käytettävistä väliseinistä, mikä tarkoittaa, että kuulet kaiken naapurihuoneista, kuiskaukset mukaan lukien. Yöllä oli KYLMÄÄ kun ikkunanraoista tuuli sisään. Tämän lisäksi hostelissa oli jostain syystä tapana pitää kaikki ulko-ovet avoinna päiväsaikaan, ilmeisesti jotta ilma vaihtuu; siis se ilma, joka on +5-asteista! Ei liene tarvetta mainita, etteivät omistajat itse asu hostelin yhteydessä.

Onneksi kuitenkin majoitukseen kuului aamiainen. Ensimmäisenä aamuna olimme hereillä ennen meille kerrotun aamiaisen päättymisajankohtaa, kello kymmentä. Aamiainen oli kuitenkin jo korjattu pois. Odottaessamme asiaan ratkaisua, Asko meni sitten oma-aloitteisesti ottamaan kahvia kahvinkeittimestä itselleen. Mikä virhe! Olimme lähellä joutua diplomaattiseen selkkaukseen, kun selvisi että hostelin vieraat voivat ottaa kahvia VAIN automaatista, EI kahvinkeittimestä, jonka kahvi oli ilmeisesti varattu työntekijöille tai ainakin omistajarouvalle. Paikan argentiinalainen työntekijä nieleskellen ja silmät täynnä pelkoa laverteli saman tien Askon erheestä paikan omistajarouvalle ja siinä he sitten yhdessä asiaa päivittelivät suureen ääneen, luullen ilmeisesti ettemme ymmärrä. No, ei tämä portugali nyt niin kaukana espanjasta ole, ettemme ymmärtäisi sanoja kahvimasiina ja aamiainen. Kysyimme kohteliaasti että mikähän on tilanne on kun aamiaista ei enää tarjoilla. Toinen työntekijä kertoi, ettei tiennyt miksi aamiainen oli jo kerätty pois, tekemättä elettäkään, että olisi kysynyt asiaa omistajilta. Tiedustelimme edelleen kohteliaasti, mutta tiukasti aamiaista itsellemme, koska se kuitenkin hintaan kuului. Tämän jälkeen osa aamiaisvermeistä nostettiin jääkaapista uudelleen esiin ja selvisi, että aamiaisen ajankohtaa olikin vaivihkaa lyhennetty tunnilla.

Tämän selkkauksen jälkeen lähdimme viettämään sateista päivää kaupungille turistikiertoajelubussin kyytiin. Ei voi Porto Alegrea kauniiksi kaupungiksi ainakaan kaatosadesäällä sanoa, mutta hyvät sushit saatiin keskusmarketilla. Onneksi viimeiseksi päiväksi kaupungissa sattui aurinkoinen sää, joten kaupunki näytti ihan erilaiselta. Kolmen päivän jälkeen matkustimme bussilla pohjoisempaan, Florianopoliksen kaupunkiin. Upgreidasimme majoituksen suhteen ja edellistä hostelia halvemmalla saimme majoituksen kaupungin keskustan kivasta hotellista, kunnon sänkyineen ja lämmityksineet. Aah, kunnon yöunet!

Florianopolis on 350 000 asukkaan kaupunki ja sijaitsee puoliksi mantereella ja puoliksi Santa Catarinan saarella, joka yhdistyy mantereeseen sillalla. Brasilian eteläiset alueet ovat henkisesti lähempänä Argentiinan mielenmaisemaa, kuin Brasiliaa. Täällä elää vahvana gaucho- eli cowboy-meininki lehmineen ja parrilladoineen. Ihmiset ja kaupungit ovat rikkaampia ja koulutetumpia kuin pohjoisessa ja siten hyvinkin eurooppalaisen oloisia. Florianopolis on erittäin miellyttävä kaupunki; siisti ja turvallinen. Pari päivää yritimme järjestellä autonvuokrausta, mutta se onnistui vasta lähtöpäivänä, jolloin haimme lentokentältä vuokra-auton viikoksi. Ja vaikka kyseessä on pikkuruinen volkkari, voittaa se mennen tullen eräänkin Suzuki Katanan eräälläkin trooppisella saarella...



Ensimmäinen kohde oli siis samainen saari, jolla osa Florianopoliksesta kuuluu. Lähdimme ensiksi etelään ja päivä kului lähinnä autoillen ja maisemia katsastellen. Santa Catarinan saarella ei juurikaan ole muita suuria kaupunkeja kuin edellä mainittu Florianopolis ja suurin osa saaresta on kaunista ja idyllistä rantamaisemaa. Surffaus on täällä kova juttu ja eteläisen mantereen suurimmat ja parhaimmat surffiaallot on täällä. Mutta näin talvisaikaan surffaukseen täällä tarvitsee märkäpuvun, sen verran kylmää vesi on. Me emme veteen uskaltautuneet, kun suuri osa surffilautavuokraamoista märkäpukuvuokraamoineen oli kiinni ja vedessä olivat lähinnä paikalliset puoliammattilaiset. Me tyydyimme katselemaan rannalta nauttimaan paikallisista kalaherkuista. Yöksi majoituttiin taas halvimpaan paikkaan, aikamoinen murjuhosteli taas, mutta menihän tuo yksi yö taas. Ja kun välilla downgreidaa majoituksen suhteen, tuntuu taas vain vähän parempi, mutta silti vaatimaton, tosi hienolta. Matka jatkuu Santa Catarinalla, palaillaan, kunhan saadaan taas jotain aihetta kirjoittaa.

Vuokra-automme Volkkari Gol (esp. maali), josta ei puutu viimeinen kirjain, vaan täällä merkkinä on Gol, ehkä pääsemme siis loppujen lopuksi haluamaamme kohteeseen...

Our little rental car Volkswagen Gol. And no, Gol is not missing a letter "f", it´s Gol here, maybe to get to goal at the end...



Ravintolan kahden hengen annos vastasi Länsimäen neljän hengen sunnuntai-päivällisen uunivuoan kokoa. Asko viimeisteli annoksen kuitenkin kunniakkaasti.

"All this for 2 persons...?"