Santa Catalinasta päätettiin lähteä Philipin matkassa kohti toista surffi-/rantamestaa Playa Venaota, koska yleisillä paikalle on erityisen hankala päästä yhdessä päivässä ja Philip kun oli vuokrannut itselleen auton. Play Venaossa kului kolmisen päivää surffaten, syöden ja mölyapinoita kuunnellen ja katsellen. Ehdittiin myös osallistua rantavahdin töihin ja harrastaa kung fu-hyppyjä rannalla. Suomi voitti jenkit 5-0!
Howler monkey mama with a baby
Delicious tuna on Playa Venao
Kung fu-competition; FIN-USA 5-0
Playa Venaosta palautettiin auto Santiagoon ja lähdettiin bussilla Panama cityyn. Seuraavana aamuna klo 05:00 meidät haettiin matkatoimiston toimesta matkaan kohti San Blasin saariryhmää. Olimme varanneet yhden yön majoituksen Chichimen-saarelle. Koska kyseessä oli "Ultimate San Blas"-retki, majoituimme teltoissa. San Blasin saariryhmä on alkuperäiskansa Kuna Yalojen hallinnassa, muuten ensimmäinen itsehallinnon alueelleen saanut Etelä-Amerikan alkuperäiskansa. Ovat kieltäneet maanomistuksen muilta kun heimon jäseniltä ja myöskään Panaman viranomaisilla ei ole alueella toimivaltaa. Elinkeinona on kalastus ja kookospähkinät ja alueen heimopäälliköt asettavat vuosittain kookospähkinöille vakiohinnan, jota ei ole lupa alittaa tai ylittää. Pääosa kookoksesta myydään Kolumbiaan. Päästäkseen alueelle, on matkailijoiden maksettava 10 dollarin vero paikallisille ja myös saarilla peritään muutaman dollarin "sisäänpääsymaksu". Saaria alueella on 365, suurin osa niistä asuttamattomia. Maisemat on paratiisimaiset, ollaanhan Karibianmerellä. Heimo on onnistunut tekemään saarista yhden suurimmistä turistikohteista Panamassa, täätä Lonely Planetin kanssa matkaavat reissaajat ottaa kolmen päivän purjehdusreissun Kolumbiaan, tämä kuuluu niihin must do-juttuihin Väli-Amerikassa. Kumma juttu kuitenkin on, että vaikka heimo saa tulonsa merestä ja luonnosta, ovat asutut saaret hyvinkin roskaisia ja kaikki heittävät roskansa pihansa perälle eli mereen. Onko kyse koulutuksesta tai sen puutteesta kun ei ymmärretä, että ennen pitkää saaret hukkuu roskiin ja meri täyttyy niistä? Ja samalla menee elinkeino.
Chichimen island on San Blas archipelago
Päivä saarella meni leppoisasti snorklaillen läheisellä saarella, kajakoiden ja riippumattoillen. Saarelle majoittui meidän lisäksi myös kolmen kanadalaisen porukka, hauskaa seuraa ja olivat varautuneet 42 oluttölkillisellä ja 1.5 litran rommipullolla. Illan koittaessa vetäydyimme telttoihimme nukkumaan, mutta lämpöä oli noin 30 astetta, eikä tuulenvirekään tavoittanut telttojamme. Ja meidän teltassa sattui myös olemaan pari ammottavaa reikää, joten jouduimme satojen moskiittojen piirittämäksi. Parin tunnin hikoilun jälkeen kaikki olivat siirtyneet teltoistaan ulos riippumattoihin nukkumaan. Poislukien Philip, joka nukkui pöydällä patjoineen päivineen.
It´s been a hard day´s night... at 6 a.m.
Aamulla totesimme, että yksi yö tai ehkä jopa päiväretki paikalle olisi ehkä ollut riittävä; niin väsyneitä ja täynnä hyttysenpistoja olimme. Aamulla saimme myös todeta, että nimelle "Ultimate" löytyi katetta; taivas meni viidessä minuutissa sinisestä mustaksi ja pian alkoi tuulla hurrikaanimaisen kovaa ja sataa vaakasuoraan. Ehdimme juuri napata kamat teltoista ulos, kun ne kirjaimellisesti lensivät pois. Myrsky onneksi kesti vain noin puoli tuntia ja sen jälkeen keräilimme tavaroitamme ympäri saarta.
Before the storm...
During the storm, just before tents flew away...
Palasimme iltasella takaisin Panama cityyn väsyneinä, mutta helpottuneina päästessämme kunnon sänkyyn nukkumaan. Ja matka kesti parin tunnin sijaan neljä ja puoli, koska ensin odotimme satamassa paluuautoa tunnin, sitten ajelimme ensimmäiset 50 kilometriä vauhdilla 40km/h, sekä vielä autoimme tien varteen rikkoutunutta autoa puolisen tuntia (vilkasliikenteinen tie, mutta juuri meidän kuljettajamme päättää auttaa kanssa-autoilijaa ja turret odottaa autossa!) Hiekkaisena, nälkäisenä ja täynnä kutisevia hyttysenpistoja, alkoi hella kuumeta melko äkkiä. Mutta onneksi tämäkin matka loppui aikanaan ja illallisen jälkeen painelimme hyvissä ajoin nukkumaan. Vietettiin Philipin kanssa vielä päivä Panama cityssä yhdessä, jonka jälkeen sanottiin heit ja toivottiin tapaavamme uudelleen.
Turquoise waters on Chichimen island
Kung fu re-run fight
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti