Kylmästä lämpimään! Baños, Ecuador

Viikonlopuksi lähdettiin Bañokseen, joka sijaitsee opaskirjan mukaan kolmen tunnin bussimatkan päässä Quitosta. Käytännössä tämä tarkoittaa: yli tunti eteläiselle bussiasemalle, vaihto expresso-bussiin asemalla, puolitoista tuntia istumista ruuhkassa ja tämän jälkeen varsinainen neljän tunnin matka perille kiertäen kaikki pikku kylät. Ehkäpä bussin kyljessä oli kirjoitusvirhe: espresso, eikä expresso ja kuski halusi pääasiassa juoda kahvia. Positiivisia puolia oli edukas bussilippu ($3.60) ja hienot näkymät. Kyseinen Cotopaxi-tulivuori on korkeimpia aktiivisia tulivuoria maailmassa. Ei kuitenkaan pöllähtänyt meidän mennessä ohi, joten laskisin sen vain ihan pikkuisen aktiivisiin vuoriin. Aiemmalla reissullahan kiivettiin Filippiineillä Mt. Mayonin tulivuorelle, jonka purkauksesta oli reilu kuukausi ja rinteillä oli vielä hoyryäviä laavavirtoja. Semiaktiivinen?

Joka tapauksessa päästiin illalla hosteliin ja myös meidän huonevaraus oli saapunut perille. Oltiin matkassa yhden mukavan saksanmakkaran kanssa koululta. Meidän huoneesta oli suora näkymä läheiseen putoukseen, kun taas Veeran huoneesta lähinnä autotielle. Aina yhtä onnekkaita! Baños on kaiken kaikkeaan mukavan oloinen pikkukaupunki ja suosittu viikonloppukohde paikallisille. Lauantaina vuokrattiin pyörät ja lasketeltiin noin 20km pääasiassa alamäkeen seuraten jokea ja useita vesiputouksia. Perillä Rio Verdessä oli suurin putous nimeltään El Pailón del Diablo. Naiset otti takaisin kuorma-autokyydin minun palatessa a la naturel, eli ekologisesti pyörällä. Ei siis kuitenkaan alastonpyöräillen. Ja senhan tietää kumpi oli ensin perillä! Tosin kisa oli hiukan epäreilu, koska naisten reitille oli ripoteltu paljon pikku kauppoja ja minun reitiltä taas ei löytynyt yhtään kuppilaa. Illalla vietettiin lähinnä aikaa rentoillen; eli syöden, juoden ja höpötellen. Ja kuten alemmasta kuvasta näkyy, niin naisilla pitää aina olla eriävä mielipide asioista. Niinkuin en muka tietäisi kuinka pahasti olen ajanut harhaan, DAA!

Sunnuntaina käväistiin vilkaisemassa näköalakukkulalla läheistä Tungurahua-tulivuorta. Naiset ottivat suorimman reitin ylös rinnettä pitkin (45min) ja minä pölvästi lähdin lenkkeillen kiertäen kukkulan takaa autotietä pitkin. No, huh huh! Noin 7km "juoksun" ja tunnin päästä oli kyllä voittajaolo. Eipä usein tule juostua 6 km yhtämittaista ylämäkeä ja vielä kohtalaisessa helteessä. Oiskohan ne minun tämän vuoden uroteot tässä? Valitettavasti pilvet teki jäynää ja ihan ei saatu koko vuorta kuvaan. Iltapäivällä käytiin Bañoksen kuuluisissa kuumissa altaissa. Tai siis käytiin ottamassa kuva, kun paikalliset olivat ahtautuneet uimalakkeineen "sonnalta" haiseviin altaisiin. Tällä(kin) kertaa päätettiin passata. Jotenkin ei ollutkaan niin kovin idyllistä. Siirsimme itsemme mieluummin hostelin uima-altaalle. Paikallisen torin kautta takaisin bussiasemalle. Torilla suoritimme nälän siirtoa etelä-amerikkalaisittain, eli marsut kehiin. Maku oli aika mieto, jossain kanan ja porsaan välissä. Kokonainen marsu maksaa noin $20, joten ihan halpa snäksi ei ole kyseessä. Asiakkaita tuntui kuitenkin riittävän. Itse otin vain neljännesmarsun ja jopa Irrikin uskalsi maistaa.