Minca & Cartagena, Kolumbia

Santa Marta from the hills of Minca

Koska Palominon rannoilla ja Santa Martassa oli aivan älyttömän kuuma, päätettiin mennä muutamaksi päiväksi korkeampaan=viileämpään ilmanalaan. Lähistöllä sijaitsi juuri siihen sopiva paikka, pikkuruinen Mincan kylä. Eikä välimatkaa ollut kuin parisen tuntia, joten mikä täydellinen paikka. Kuten olette ehkä huomanneet, meillä ei useinkaan ole kovin kummoisia tekemisiä täällä (tai sitten ne ei muista päästä blogiin saakka...), joten Mincassakaan ei juuri muuta kohellettavaa ollut, kuin nauttia raikkaasta ilmasta, silmiähivelevistä maisemista, vesiputouksista ja runsaasta lintuvalikoimasta, sekä Veran makuun liiankin runsaasta hyönteisvalikoimasta. Eikä liikuntaakaan jäänyt puuttumaan, kun majoituimme paikkaan, joka sijaitsi kylän yläpuolella ja jokainen siirtyminen vaati siis runsaan laskeutumisen tai kiipeämisen. Onneksi joku herrasmies sentään kantoi 26+8kg:n laukut itsenäisesti ylös...




Making a new home...


Uno... dos... tres!

Mincasta otettiin parin yön jälkeen bussi Santa Martaan ja edelleen lentokentälle suuntana Cartagena. Koska Veran loma on vain kolme viikkoa, lentäminen on ollut monin paikoin paras vaihtoehto, koska etäisyydet täällä on suuria ja hirveätä hinkua ei ole matkustella yöbusseilla sen ollessa enemmän tai vähemmän vaarallista, vastaajasta riippuen. Ja kuten mainittua, maisemat on upeita, minkä luonnollisesti missaa yöaikaan. Ja lennot on myös olleet siedettävän edullisia.



Cartagena on perustettu vuonna 1533 ja sen linnoitukset kuuluvat Unescon maailmanperintökohdelistalle. Kaupunki toimi espanjalaisten vallan aikaan pääorjasatamana, minkä vuoksi asukkaissa on paljon tummaihoisia. Kaupungissa toimi myös aikanaan espanjalaisten inkvisitioistuin ja noitia lienee kuulusteltu urakalla. Kaupunki on Kolumbian ykkösturistikohde, eikä turhaan, mikä paikka! Upea vanha kaupunki on täynnä eri värisiä taloja kukkivine köynnöksineen.


Miami?

Mutta onpa kaupungissa myös puolensa, jossa luulisi olevansa Miamissa, sen verran korkeita pilvenpiirtäjiä löytyy. Cartagenassa kului useita päiviä vain nauttien erinomaisesta ruoasta ja juomasta ja kuljeskellen kaupungin katuja. Sunnuntaina meidän kadun paikalliset pisti kadun kiinni ja pelattiin jokasunnuntainen softball-ottelu naapuruston kesken. Meinas porukalla tunteet kuumeta, kun erotuomarin silmä näki erilailla pelaajiin nähden.


Disagreement with the referee

Majapaikkamme; kuvan rakennus kattoterassilla, aivan softball-kentän "laidalla"



Neighbourhood friendly (?) softball match


Palenquera woman selling fruits


Cartagena streets




Tourists

Kaupungista on mahdollista matkustaa veneellä tutustumaan Islas de Rosarion saariryhmään. Otettiin oikein kunnon turistumatka kaikilla herkuilla ja matkattiin 2,5 tuntia (kerrottu kesto 1,20h) yhdelle saarista. No, ei ollut kaunista ja paratiisikin aika kaukana, kun pikkuruiselle saarelle pysähdyttiin tunniksi, jotta turret kerkeää katsomaan akvaarioon teljettyjä delfiineitä ja haikaloja temppuineen. Ei menty ja koska mitään muuta toimintaa maapläntillä ei ollut, otettiin oluset ja ihmeteltiin maailman menoa. Tässä olikin sitten päivän saariRYHMÄÄN tutustuminen ja seuraava etappi olikin Playa Blancan ranta tunnin matkan päässä Cartagenasta, mantereen puolella. Ja väkeä oli enemmän kuin varmaan ikinä missään rannalla, ehkä paikallisten lomasta johtuen. Roskien määrä oli järkyttävä, kaukana paratiisista myös tämä paikka. Palloiltiin rannalla jokunen tunti ja sitten ihan tyytyväisenä takaisin kaupunkiin. Paluumatkalla vene oli kummallisen kellallaan ja kapteeni kehotti pariin otteeseen matkustajia siirtymään toiselle laidalle, mutta paikalliset siitä viis veisasivat ja istuivat paikallaan kuin tatit. Pääsimme kuitenkin satamaan saakka ja koska päivän odotuksena ei ollut alunperinkään ollut juuri mitään, olimme tyytyväisiä päästessamme (hengissä?) takaisin kaupunkiin. Tästä matka jatkuu edelleen Medelliniin ja Pablon tiluksille, palataan!

Päivän tehtävä: etsi kuvasta valkonaama

Find the gringo...


After hard day´s vacationing, refreshing sangria!